Psykologi päiväkodissa?

Varhaiskasvatuksen psykologipalvelujen tilanne tai oikeammin niiden puute Suomessa on ollut esillä mediassa viime aikoina, mutta yhä se herättää monessa kummastusta. Mihin päiväkodeissa tarvittaisiin psykologeja? Kyse ei ole ensisijaisesti siitä, että pienet lapset tarvitsisivat psykologin vastaanottoja, vaan siitä, miten kehityspsykologinen asiantuntemus saataisiin osaksi varhaiskasvatuksen järjestelmää.

Nykyään tiedetään, että valtaosa lasten kehityksellisistä häiriöistä voidaan tunnistaa jo paljon ennen kouluikää. Siksi on erityisen ristiriitaista, että psykologipalvelut ovat lakisääteisiä vasta esiopetus- ja kouluikäisten lasten kohdalla.

Olen harmikseni joutunut työssäni toteamaan, että psykologi koetaan yhä jonkinlaisena ”kallonkutistajana”. Ajatellaan, että psykologin luokse mennään, kun lapsella on vakavia psyykkisiä ongelmia tai perheessä on suuria ongelmia. Toki silloinkin psykologin olisi toivottavaa voida olla avuksi, mutta useammin lasten psykologit tekevät töitä myös ihan tavallisten perheiden kanssa.

Psykologit ovat lapsen kehityksen asiantuntijoita

Psykologi on paitsi kehityksellisten häiriöiden, myös lapsen terveen kehityksen asiantuntija. Lapsen normaalin psykologisen kehityksen ymmärtämisen tulisi olla oleellinen osa varhaiskasvatusta. Jokaisen lapsen kehitys on yksilöllinen ja lasten välillä voi olla suuriakin eroja muun muassa siinä, missä iässä jokin taito opitaan. Joskus lapsi voi kuitenkin tarvita tukea kehityksessään, esimerkiksi omien tunteiden tunnistamisessa ja ilmaisussa tai sosiaalisten taitojen opettelussa. Päiväkodin arkeen nivoutuu luonnostaan monenlaisia tilanteita, joissa lapsi joutuu ja pääsee harjoittelemaan esimerkiksi oman toiminnan säätelyä. Mikä olisikaan parempi tapa tarjota tukea, kuin tuoda sitä lapsen arkeen, päivähoitoon, jossa iso osa lapsista viettää suurimman osan päivästään? 

Kokemukseni yhteistyöstä varhaiskasvatuksen työntekijöiden kanssa ovat olleet myönteisiä. Moni lastentarhanopettaja on mielellään kuullut psykologin näkemyksiä esimerkiksi siitä, milloin jokin lapsen käyttäytymisessä askarruttava asia on osa normaalia kehitystä ja milloin tilannetta olisi hyvä selvitellä tarkemmin.

Psykologi voi antaa uutta näkökulmaa ja keinoja haasteelliseksi koettuihin tilanteisiin ja tuoda esille lapsen kehitykseen liittyvää asiantuntemusta, niin yksittäisten lasten kuin lapsiryhmänkin tasolla. Päiväkodeissa henkilökunnan konsultoiminen ja ohjaaminen on koettu tärkeäksi ja mielekkääksi myös silloin, kun lapset eivät tarvitse psykologin yksilötutkimusta tai mitään ”suurempaa” tukea.

Psykologit osaksi päiväkotien henkilökuntaa

Psykologin näkökulmasta on ollut antoisaa tehdä yhteistyötä varhaiskasvatuksen työntekijöiden kanssa ja nähdä lapsen ja päiväkodin arkea. Myös tutkimuksellisesta näkökulmasta on alkanut näyttää suorastaan välttämättömältä, että lapsen toimintaa pääsisi näkemään arjessa. Ja mielellään vähän enemmän kuin yhden kerran pikavisiitillä. Tämä on valitettavasti usein realiteetti neuvolapsykologin tai terveyskeskuspsykologin työssä, jossa yksittäiselle asiakkaalle ei välttämättä pystytä tarjoamaan kuin yksittäisiä arviointi- ja tukikäyntejä päiväkoteihin, jos sitäkään.

Tätä ongelmaa pyritään yleensä kompensoimaan keräämällä tietoa lapsen käyttäytymisestä päiväkodissa esimerkiksi erilaisten kyselyjen avulla. Kokemus on kuitenkin osoittanut, että mitä pienemmästä lapsesta on kyse, sitä tärkeämpää olisi päästä näkemään lapsen toimintaa ja siihen vaikuttavia tekijöitä päiväkodissa. Siten päästään parhaiten ymmärtämään lapsen tilannetta ja suunnittelemaan yksilöllistä tukea.

Psykologilla täytyy tietysti olla mahdollisuus työskennellä lasten kanssa myös kahden kesken, johon tarvitaan asianmukaiset tilat. En pitäisi sitäkään huonona ratkaisuna, että tulevaisuudessa varhaiskasvatuksen parissa työskentelevillä psykologeilla olisi myös työtiloja päiväkodeissa, jolloin yhteistyö lasten, päiväkodin henkilökunnan ja myös vanhempien kanssa olisi mahdollisimman helppoa. Ehkäpä se tekisi meistä psykologeista myös helpommin lähestyttäviä emmekä olisi enää niitä pelottavia kallonkutistajia.

Kuva: Unsplash