Kun puhe ei vielä kanna – AAC-menetelmien käyttö lapsen kanssa

Kun lapsen puheen kehityksen tueksi alkaa puheterapia ja käyttöön otetaan kuvat ja viittomat, saattaa vanhempi hämmästyä. Eikö lastani opetetakaan puhumaan, vaan viittomaan ja näyttämään kuvia? Eikö se vähennä puhetta entisestään?

Ajatus on ymmärrettävä, mutta onneksi hieman pielessä. Puheen kehitystä tukevilla menetelmillä ei suinkaan korvata orastavaa puheen kehitystä, vaan tuetaan ja toivon mukaan vauhditetaan sitä.

Meillä jokaisella tulee olla oikeus ilmaista itseämme sekä vaikuttaa omiin asioihimme. Kun itseilmaisu vaikeutuu, on ymmärrettävää, että myös turhautuminen lisääntyy. Monelle vanhemmalle on varmasti tuttua tilanne, jossa lapsi pyrkii osoittamaan tahtoaan, mutta tilanne päättyy itkuun, kun vanhempi ei ymmärrä mitä lapsi haluaa kertoa. Lapsi ei tule ymmärretyksi. Puhetta tukevien menetelmien käytöstä hyötyvät sekä lapsi että lähiympäristö: lapsi saa ilmaistua itseään ymmärrettävästi, sekä myös ymmärtää aikuisen viestejä paremmin. Puhetta tukevilla ja korvaavilla menetelmillä (AAC-menetelmillä) tuetaan siis ensisijaisesti lapsen oikeutta tulla kuulluksi ja ymmärretyksi.

Kuvat ja eleet sanojen tukena

Puhetta tukevat ja korvaavat menetelmät eli AAC-keinot (Augmentative and Alternative Communication) tukevat sanallista ilmaisua tai korvaavat sen. Moni meistä käyttää jo tietämättään päivittäin runsaasti puhetta tukevia menetelmiä – teemme erilaisia ilmeitä ja eleitä, käytämme erilaisia äänensävyjä ja -painoja, pienten lasten vanhemmat myös saattavat kuvittaa puhettaan käsien avulla. Kädet pyörittävät näkymätöntä rattia kun kerrotaan lapselle isin autosta, ja sormet leikkivät linnun nokkaa kun pihalla huomataan pikkulintuja.

Yksinkertaisimmillaan puhetta tukevat menetelmät ovatkin puhutun kielen kuvittamista. Kun puhuttu viesti muuttuu yksikanavaisesta (auditiviinen eli kuulonvarainen viesti) monikanavaiseksi, on meillä useampi reitti viestin ymmärtämiseksi. Näin myös sanan muistijälki vahvistuu aivotasolla – se ei olekaan siellä pelkästään äänteellisenä sanana (lintu), vaan myös kuvana (kuva linnusta), äänenä ja nokan liikkeenä (piip-piip-piip ja sormet liikkuvat nokkana), joskus myös tuntoaistina (äidin linnunsormet nokkaisevat lasta varpaasta). Yhdellä sanalla – lintu – on nyt monta erilaista, toistaan tukevaa merkitystä ja muistijälkeä.

Tästä syystä puhetta tukevat keinot eivät hidasta puheen kehitystä, vaan tukevat sitä. Puhutun viestin olemus laajenee useaan eri kanavaan ja luo pysyvämmän muistijäljen. Lapsi saattaa myös nopeasti hoksata, että vaikka en osaakaan sanoa lintu, voin näyttää kuvaa ja liikuttaa käsiäni siipien lailla, jolloin muut tietävät minun tarkoittavan lintua. Näin lapsen mahdollisuudet osallistua laajenevat, ja tätä kautta myös motivaatio itseilmaisuun kasvaa. Kun aikuinen käyttää kuvaa tai viittomaa puheen rinnalla, hidastamme ja selkeytämme myös puhetta tiedostamattamme. Lapsen on helpompaa seurata yksinkertaisia, selkeitä viestejä, kuin arkista puhetulvaa. Kun lisäksi kuvitamme viestin avainsanoja esimerkiksi kuvan tai viittoman avulla, on viestin ydin helpompaa poimia.

Mitä AAC-menetelmät ovat?

Meillä on siis käytössä sekä puhetta tukevia, että korvaavia menetelmiä. Näiden keinojen valinta riippuu käyttäjän tarpeista ja kyvyistä, mutta myös ympäristön ja lähipiirin tarpeista ja osaamisesta.

Puhetta tukevia keinoja käytetään silloin, kun puhe ei ole tarpeeksi riittävää tai selkeää. Näihin keinoihin kuuluu esimerkiksi kuvat, viittomat, eleet ja piirtäminen. Näiden avulla lapsi pystyy ilmaisemaan esimerkiksi tarpeitaan, toiveitaan ja tunteita. Näin puhetta tukevat keinot voivat helpottaa kommunikaatiota ja edistää osallistumista, itseilmaisua ja itsenäisyyttä.

Puhetta korvaavat keinot otetaan käyttöön silloin, kun henkilö ei voi käyttää puhetta kommunikointiin lainkaan. Tällöin käyttöön voidaan ottaa erilaisia kansioita, teknisiä laitteita ja puhesyntetisaattoreita, joiden avulla viestiminen onnistuu.

Yksilön tarpeet ja taidot vaikuttavat siihen, millaisia menetelmiä käyttöön valikoituu. Usein käytössä voi olla rinnakkain myös useampi menetelmä – esimerkiksi pienten lasten kanssa kuvat ja viittomat kulkevat usein rinta rinnan. Kun kuvaa ei ole saatavilla, kuvitetaan viestiä viittomien avulla.

Kenelle AAC-menetelmistä on hyötyä?

AAC-menetelmiä otetaan käyttöön lapsilla, joiden puheen tuotto on syystä tai toisesta hankaloitunut tai estynyt. Tällaisia syitä voi olla esimerkiksi viivästynyt puheenkehitys, kehityksellinen kielihäiriö, puheen epäselvyys (puheen dyspraksia), valikoiva puhumattomuus, autisminkirjon häiriöt, kuulovammat ja erilaiset kehitysvammat. Näistä menetelmistä hyötyvät myös sellaiset lapset, joiden puheen kehitys on edennyt normaalisti – siksi päiväkodeissa usein käytetään kuvia ja viittomia koko ryhmän kanssa. Erityisen tärkeitä ne ovat kuitenkin niille lapsille, jotka tarvitsevat tukea puheen kehitykseen.

Joskus puheen tuottoon jää pysyviä haasteita, jolloin AAC-menetelmät pysyvät mukana koko elämän ajan. Tällöin menetelmiä muokataan ja laajennetaan käyttötarpeiden mukaan eri ikävaiheissa.

Jännitys pois – opetellaan yhdessä!

Menetelmien käyttö aloitetaan usein yksittäisistä kuvista, suppeista kuvatauluista ja viittomista. Kotona lapsi voi esimerkiksi näyttää jääkaapin ovessa olevasta kuvataulusta mitä haluaa leivän päälle, ja aikuinen taas kertoo eteisessä olevan kuvataulun tuella, että ensin puetaan, sitten mennään autoon ja päiväkotiin. Näin vahvistetaan arkisissa tilanteissa molemminpuolista ymmärtämistä ja vältetään turhautumista. Taitojen karttuessa valikoimaa laajennetaan lapsen yksilöllisten tarpeiden mukaan. Kuvat ja viittomat valitaan aina yksilöllisesti lapsen ja toimintaympäristön tarpeiden mukaan; käytetään niitä sanoja, joita lapsi ensisijaisesti arjessaan tarvitsee, mutta myös asioita, joista hän pitää. Todennäköisesti lasta motivoi enemmän näyttää kuvasta haluamaansa Ryhmä Hau -lelua, kuin pukemiskuvia. Kuvien käytön kuuluukin olla myös lapselle motivoivaa.

Lapsi tarvitsee kuvien ja viittomien käytön opetteluun aina aikuisen tukea ja kannustusta. Aikuinen mallittaa kuvien tai viittomien käyttöä aktiivisesti – samoin kuten lapsi oppii puhetta aikuisen puheesta, myös AAC-keinojen käyttöä opitaan aikuiselta. Tärkeää onkin, että myös aikuinen on innostunut ja suhtautuu positiivisesti AAC-keinoihin.

Jos AAC-keinojen käyttö on perheelle uusi asia, se tuntuu varmasti aluksi vaikealta ja jännittävältä. Osataanko me, tehdäänkö oikein ja tarpeeksi, mistä me lähdetään liikkeelle? Yhtäkkiä lapsen kanssa harjoitellaan asioita, jotka ovat itsellekin täysin uusia ja vieraita. Näissä asioissa tukena on kuntoutusalan ammattilaiset, joiden kanssa matkaa tehdään onneksi yhdessä opetellen. Riemuitaan pienistäkin edistysaskelista ja siitä, että uskaltaa yrittää. AAC-menetelmien käytössä tärkeintä on lähteä avoimin mielin kokeilemaan ja harjoittelemaan – ei ole väliä tekeekö juuri oikein, riittää kun tekee jo vähän sinne päin!