Maijan poika löi jakkaralla koulukaveriaan – Oikeanlainen tuki muutti perheen elämän

”En vain pärjää lasteni kanssa.” Näin Maija ajatteli pitkään, kunnes perheen hankalaan tilanteeseen löytyi oikeanlaista apua LAKU-perhekuntoutuksesta.

Oli tavallinen välitunti, kun Maijan poika, silloin tokaluokkalainen Leevi, tarttui jakkaraan ja löi sillä koulukaveriaan.

”Siitä tehtiin paitsi rikosilmoitus, myös lastensuojeluilmoitus”, Maija aloittaa.

Haasteita oli ollut jo aiemmin. Leevi oli vilkas, sai raivokohtauksia ja koki vaikeuksia sosiaalisissa tilanteissa. Häntä myös kiusattiin koulussa.

”Koulusta otettiin jatkuvasti yhteyttä. Aina oli jokin tilanne. Tuntui, että minun pitäisi pystyä ratkaisemaan koulussakin tapahtuvat asiat yksin. Kaikki kaatui päälle.”

Kriisin kautta diagnooseihin

Välitunnilla tapahtuneen yhteenoton jälkeen asiat alkoivat hiljalleen purkautua.

”Leevi sanoi itse, että hänellä on aggressiivisia ajatuksia ja hän toivoisi saavansa apua”, Maija kertoo.

Tarkemmissa tutkimuksissa selvisi, että Leevillä on sekä ADHD että lapsuusiän autismi. Diagnoosien myötä perheelle suositeltiin LAKU-perhekuntoutusta, joka on suunnattu neuropsykiatrisen diagnoosin saaneille lapsille ja heidän perheilleen.

Alkuun Maija suhtautui kuitenkin epäilevästi.

”Olin hakenut apua ennenkin, mutta tuntui, ettei kukaan osannut auttaa. Ajattelin, että näinköhän tästäkään kuntoutuksesta on apua.”

Tilanne kotonakin oli vaikea. Leevi ja hänen vuotta vanhempi isosiskonsa Aada ottivat jatkuvasti yhteen.

”Riita ei yleensä loppunut ennen kuin nyrkit viuhuivat ja minun piti komentaa lapset huoneisiinsa. Surin sitä, että molempien lapsuus on vain omassa huoneessa kyhjöttämistä.”

Tukea ja ymmärrystä vanhemmuuteen

Puolitoista vuotta kestävä LAKU-perhekuntoutus sisältää perhe- ja yksilötapaamisia sekä vertaistukea. Juuri muiden vanhempien tapaaminen oli Maijalle käänteentekevää.

”Oli tosi tärkeää kuulla, että muillakin on samanlaisia haasteita. Vertaistuki auttoi jaksamaan.”

Kuntoutukseen kuuluva vertaistuki toimi niin hyvin, että Maija ja muutamat muut lähialueella asuvat vanhemmat alkoivat järjestää ryhmiä myös kuntoutuksen ulkopuolella.

Lisäksi vanhemmuuden tukikäynnit antoivat Maijalle kadoksissa ollutta varmuutta.

”Olin pitkään ajatellut, etten vain pärjää lasteni kanssa ja että olen itse syypää ongelmiin. Keskustelut ammattilaisten kanssa auttoivat ymmärtämään, että osaan tämän homman ja pärjään kyllä.”

Kuntoutuksessa perhe sai myös käytännön vinkkejä arjen hallintaan.

”Kun huomasin, että lapset olivat levottomia ja että tilanne karkaa kohta käsistä, otinkin lautapelin esiin. Se auttoi lapsia rauhoittumaan.”

Pieniä ja isoja voittoja

Kuntoutuksen aikana Maijan perhe löysi uusia toimintatapoja, joilla arkea saatiin sujuvammaksi. Yksi toimivista keinoista oli tarrataulu.

”Läksyjen tekeminen oli aiemmin todella hankalaa, mutta nyt lapset saavat laittaa tauluun tarran aina, kun läksyt on tehty. Kun tietty määrä tarroja on kasassa, he saavat valita jonkin mukavan yhteisen tekemisen. Se on ollut konkreettinen ja kannustava menetelmä.”

Kuntoutuksen edetessä Leevin tilanne sekä kotona että koulussa alkoi rauhoittua.

”Mutta tähän tuskin olisi päästy vain yhden lapsen kuntoutuksella”, Maija huomauttaa.

Kun Leevin kuntoutus oli loppusuoralla, myös Aada aloitti LAKU-kuntoutuksen. Tyttö oli jonottanut psykoterapiaan jo pari vuotta, jotta pääsisi juttelemaan psyykkisestä tunnekuormastaan ammattilaisen kanssa.

”Kun jono ei liikkunut, kysyin lääkäriltä, voisiko Aadakin päästä LAKU-kuntoutukseen. Se kuitenkin räätälöidään aina yksilöllisesti lapsen haasteiden mukaan.”

Koska Aadalla oli ADHD-diagnoosi, kuntoutus avautui hänellekin.

Eräänä päivänä Maija saapui töistä kotiin ja huomasi, että lapset pelasivat rauhassa yhdessä – eivätkä enää olleetkaan toistensa kurkuissa kiinni.

”Ennen kuntoutusta pelkäsin, että lasten muistot tulevat olemaan sitä, että äiti vain huutaa ja pakottaa omaan huoneeseen vetämään henkeä. Nyt kotona on rauhallista ja vietämme aikaa yhdessä. Se on paras muutos.”

Muutos on vaikuttanut myös Maijaan itseensä.

”Jaksan tehdä asioita ja suunnitella perheen yhteistä tekemistä, kun tiedän, että kaikilla on oikeasti kivaa.”

Yksi konkreettinen onnistuminen on jäänyt erityisesti mieleen:

”Eräänä päivänä Aada ilmoitti siivonneensa huoneensa. Hän oli tehnyt omaohjaajansa Paulan kanssa listan ja käynyt sen läpi kohta kohdalta. Laitoin heti viestin Paulalle: Nyt oli iso voitto.”

*Tarinassa lasten nimet on muutettu yksityisyyden suojaamiseksi.