Toimintaterapeutti voi olla apuna kouluissa 

Koulu on yksi lasten ja nuorten merkittävistä elinympäristöistä. Lapset osallistuvat kouluissa monenlaiseen toimintaan, joista heidän odotetaan ja joista he haluavat suoriutua koulupäivän puitteissa. Alkuluokilla näitä toimintoja ovat esimerkiksi siirtyminen luokasta välitunnille, tehtävien tekeminen, leikkiminen ja pelaaminen välitunneilla kavereiden kanssa sekä opettajan kuunteleminen. Kaikki lapset harjoittelevat näitä toimintoja aloittaessaan koulutaivalta. Erityispiirteisellä lapsella voi olla kuitenkin haasteita osallistua toimintaan harjoittelusta ja ohjauksesta huolimatta.  Vaikeudet voivat näkyä yksittäisissä toiminnoissa tai laajemmin eri alueilla. Tällöin lapsi tarvitsee oppimisen tukea, mutta myös joskus kuntoutusta, joka tähtää osallistumisen muutokseen siinä ympäristössä, jossa lapsen odotetaan toimivan.  Toimintaterapia on tällöin yksi mahdollinen kuntoutusmuoto.

Miten toimintaterapia voi koulussa toteutua? 

Toimintaterapialla on pitkät perinteet koulujen kanssa tehtävästä yhteistyöstä. Monissa maissa toimintaterapeutit kuuluvat oppilashuoltoryhmään ja toimivat näin myös ennaltaehkäisevän kuntoutuksen periaatteiden mukaisesti integroituna koulujärjestelmään, tarjoten palveluita esimerkiksi koko luokan tasolle. Suomessa tämä on vielä harvinaista, mutta tästä on olemassa myös meillä hyviä kokemuksia. Lue lisää tästä linkistä Toimintaterapeuttiliiton sivuilta.

Meidän nykykulttuurissamme lapsi tai nuori saa toimintaterapiaa, kun toimintakyvyssä on jo todettuja haasteita useammalla arjen osa-alueella ja yksilöllisiä tutkimuksia on toteutettu terveydenhuollossa. Tässä ajassa tyypillistä on, että toimintaterapian asiakkailla voi olla esimerkiksi itsesäätelyn, oman toiminnan ohjauksen tai erilaisten taitojen oppimisen vaikeutta. Myös erilaiset aistikuormitukset, pelot ja ahdistuneisuus voivat olla osa asiakkaidemme arkea.  

Toimintaterapeutti voi työskennellä monella tavalla koulukäynneillä: terapia voi toteutua luokassa tai välitunnilla, se voi olla luonteeltaan konsultoivaa tai työskentelyä voidaan tehdä osittain erillisessä tilassa esimerkiksi pienryhmässä tai parin kanssa. Joissakin tapauksissa on luontevaa työskennellä myös kahden kesken lapsen kanssa. Yleensä terapiaan kuuluu käyntejä myös muissa ympäristöissä, esimerkiksi kotona tai vastaanotolla. Valitut työskentelytavat riippuvat toimintakyvyn haastealueista. Mikäli kuntoutussuunnitelmassa on todettu, että tukea tarvitaan myös koulunkäyntitaitoihin tai koulussa oleminen haastaa, on yleensä tarpeellista toteuttaa käyntejä kouluajalla ja kouluympäristössä.  

Toimintaterapeutti työskentelee aina ympäristön kanssa 

Lapsen toimintakykyyn vaikuttaa merkittävästi se, minkälaisessa ympäristössä hänen odotetaan toimivan. Parhaimmillaan fyysisen ympäristön ja ohjaustapojen tietoisilla muutoksilla voidaan auttaa asiakasta jo suuresti eteenpäin koulutaidoissaan. Terapia sisältää lähes aina konsultointia ja yhteistyötä opettajan ja ohjaajien kanssa. Tällöin terapeutti tulee yleensä koululle sovituille oppitunneille ja palavereihin.  Yhteistyössä voidaan kohdistaa huomiota mm. ympäristön ärsykkeiden minimoimiseen, yksilöllisiin säätelykeinoihin arjen tilanteissa ja ohjauksen keinoihin, joista juuri tämä lapsi hyötyy.  

Esimerkkejä joistakin ympäristöön liittyvistä muutoksista

• Järjestetään lapsen naulakko reunapaikalle ja lisätään välimatkaa muihin, jotta pukemistilanteessa ei tule kontakteja muihin oppilaisiin 
• Kuvitetaan oppitunnin sisällä oleva struktuuri taululle tai yksilöllisesti lapsen pulpetille 
• Vähennetään visuaalisia ärsykkeitä seiniltä 
• Himmennetään valaistusta 
• Säädetään lapsen pöytää ja tuolia sopivaksi 
• Etsitään kynä, jolla on helpompi kirjoittaa 
• Vahvistetaan viivoja väreillä, jotta on helpompi kirjoittaa suoraan 
• Peitetään osa kirjan tehtävistä, jotta on helpompi keskittyä yhteen kerrallaan 
• Käytetään time timeria ajan hahmottamisen tukena 
• Rajataan välituntipihoja ja porrastetaan lasten määrää välitunneilla 
• Ohjaaja on mukana välitunnilla auttamassa sosiaalisissa tilanteissa 

Toimintaa voidaan porrastaa helpommaksi 

Jos jokin tehtävä tai toiminta on lapselle jatkuvasti liian vaikea, voidaan toimintaa porrastaa helpommaksi. Toimintaterapeuttien ydinosaamisaluetta on kyky analysoida sitä, mikä tai mitkä asiat tehtävässä juuri häntä haastavat. Osallistuminen voi mahdollistua joskus yksinkertaisilla muutoksilla. Usein muutoksien tekeminen kulkee käsikädessä ympäristöön liittyvien muutosten kanssa.  

Esimerkkejä joistakin toimintaan liittyvistä muutoksista 

• Sovitaan taukotoiminnot tehtävien jälkeen 
• keksitään valmiit leikki-ideat välitunnille, jotta lapsen on helpompi keksiä sopivaa tekemistä 
• Helpotetaan pallopelin sääntöjä liikuntatunnilla, jotta voi osallistua omalla tasollaan (esim. kopittelee, jos ei uskalla mennä peliin tai heittää keiloja, jos ei osaa ottaa palloa kiinni) 
• Lapsi voi syödä omia eväitä koululounaan sijaan, jos on syömisen haasteita 
• Lapsi voi kirjoittaa tikkukirjaimilla tekstauksen sijaan 
• Lapsi voi seistä itsenäisen työskentelyn aikana 
• Tehdään tehtäväkirjasta vaan olennaisimmat oppimisen kannalta 
• Piirretään lyijykynällä reitti vohvelikankaaseen, jos lapsi ei hahmota kanavatyön kuvion suuntia 
• Yksinkertaistetaan käsityöohjetta, jos hahmotuksen haasteita 
• Tehdään kirjoitustehtävistä mielenkiintoisempia esim. lapsen suosikkipiirroshahmoja hyödyntäen 

Yksilöllisten taitojen ja valmiuksien harjoittelu 

Ympäristöön ja toimintaan kohdistuvien muutosten rinnalla, keskitytään tapaamisilla usein myös lapsen taitojen vahvistamiseen, sekä laaja-alaisempien valmiuksien tukemiseen, jotta toimintakyky jatkossa vahvistuu uusissa tilanteissa. Tämän työskentelyn avulla voidaan edistää sitä, että lapsi voi tulevaisuudessa ratkoa ikä ja kehitystasonsa mukaisesti haastetilanteita myös itsenäisesti arjessaan.  

Esimerkkejä taitojen harjoittelusta 

• Terapeutti ohjaa lasta oivaltamaan, miten kengännauhat solmitaan 
• Lapsi opettelee terapeutin ohjauksessa strategioita, joilla repun pakkaaminen onnistuu kotona ja koulussa 
• Terapiassa harjoitellaan, miten välituntileikkeihin voi mennä mukaan (sosiaalisten vihjeiden lukeminen) 
• Harjoitellaan tehtävien aloitusta, jatkamista, loppuun saattamista ja tarkistamista 
• Harjoitellaan tunnistamaan merkkejä välitunnin loppumisesta, jos lapsi ei rekisteröi esim. välituntikelloa ja myöhästyy aina tunnilta
• Harjoitellaan oman vireystason tunnistamista ja siihen sopivien säätelytapojen omaksumista 

Esimerkkejä valmiuksien vahvistamisesta 

• Lapsella on todettu haasteita kehonhahmotuksessa ja vartalonhallinnassa, joten terapiassa kehitetään laaja-alaisesti erilaisissa toiminnoissa näitä valmiuksia, jotta esimerkiksi liikuntaan osallistuminen ja pöydän ääressä istuminen onnistuisivat  
• Lapsella on haasteita mm. tuntoaistimusten käsittelyssä, joten sensoriseen integraatioon kouluttautunut terapeutti tukee lapsen aistitiedon käsittelyn kehitystä siten, että koulussa kuormittuminen ja aggressiivinen käytös vapaissa tilanteissa loppuisi

Kodin, koulun ja kuntoutuksen välinen yhteistyö 

Yksi tärkeimmistä lasten toimintaterapian vaikuttavuustekijöistä on vanhempien kanssa tehtävä yhteistyö (Novak, Honan. 2019). Toimintakykyä, onkin syytä tarkastella aina kokonaisuutena ja ymmärtää, että koulussa olemisen haasteet voivat jäädä toisinaan piiloon koulupäivän aikana ja näkyä enemmän kotona. Toisaalta perheissä ja kotona olevat haasteet voivat näkyä oireiluna koulussa. Ilman sujuvaa ja rakentavaa yhteistyötä, on vaikea auttaa lasta eteenpäin. Yhteistyö lähtee kohtaamisesta. Kuntoutus voi toimia yhtenä kohtaamisen tilana ja voimme rakentaa myös siltaa kodin ja koulun välille. Toimintaterapiassa voidaan tutkia kotikäynnillä esimerkiksi, miksi läksyt haastavat ja luoda keinoja kotiympäristöön, jotka tukevat lapsen koulunkäyntiä. 

Lähteet

Iona Novak, Ingrid Honan. 2019. Effectiveness of paediatric occupational therapy for children with disabilities: A systematic review. Australian Occupational Therapy Journal. Jun;66(3):258-273. 

Blogin kirjoittaja

Annukka Kivini