Kolmen erityislapsen perhe sai apua arkeen toimintaterapiasta

Kolmen erityislapsen äiti tietää, miltä tuntuu, kun arki on jatkuvaa selviytymistä. Perheen vuosien varrelle on mahtunut huolta, kuormitusta ja vaikeita tilanteita niin kotona kuin koulussa. Oikeanlaisen tuen myötä arki on kuitenkin muuttunut. Toimintaterapia on auttanut lapsia, tukenut vanhempia ja tuonut koko perheelle enemmän ymmärrystä, keinoja ja toivoa.

“Kukaan ei kertonut, että tästä voi alkaa tällainen myrsky”

Kolmen erityislapsen äiti kuvaa perheen menneitä vuosia raskaiksi. Kukaan ei ensimmäisellä neuvolakäynnillä osannut sanoa, millainen matka perheellä voisi olla edessä.

Arkeen mahtui hankalia kouluaamuja, ristiriitoja koulussa, jatkuvia Wilma-viestejä ja tilanteita, jotka kuormittivat koko perhettä. Pienetkin muutokset saattoivat aiheuttaa voimakkaita reaktioita. Vaatteiden pesulaput tuntuivat sietämättömiltä, tic-oireet vaikeuttivat arkea ja asioiden piti tapahtua tietyllä tavalla, tietyssä järjestyksessä.

Pohjois-Pohjanmaalla asuvan perheen kaikilla kolmella lapsella on neurokirjon piirteitä, ylivilkkautta ja aistiherkkyyksiä. Esikoisen kohdalla haasteet ehtivät kärjistyä pitkälle ennen kuin perhe sai oikeanlaista apua.

– Jossain vaiheessa tilanne oli äärimmäisen katastrofaalinen. Harmittaa, että esikoisen tilanteen piti mennä niin pitkälle ennen kuin saimme oikeanlaista apua. Toisaalta juuri sen vuoksi osasimme vaatia apua nuoremmille lapsille aiemmin, äiti kertoo.

Äiti esiintyy jutussa nimettömänä lastensa yksityisyyden suojaamiseksi.

Toimintaterapeutti toi arkeen turvaa ja ymmärrystä

Perheen elämässä suuri käänne tapahtui, kun toimintaterapeutti Katri Huotari tuli mukaan lasten tueksi.

– Katri on ollut se, jolle voin soittaa, että nyt on paniikki koulussa, voitko auttaa, äiti sanoo.

Huotari on työskennellyt perheen lasten kanssa jo vuosien ajan. Yhteistyö alkoi sattumalta, mutta perheelle sen merkitys on ollut valtava.

– Se oli kuin lottovoitto, äiti kuvaa.

Äidille tärkeintä on ollut se, että mukana on ammattilainen, joka tuntee lapsen ja on aidosti hänen puolellaan.

– On ollut valtavan suuri apu, kun mukana on ulkopuolinen, joka kuitenkin on selkeästi lapsen puolella ja tuntee lapsen. Se on ollut meille kaikkein tärkeintä, hän sanoo.

Tukea myös koulun arkeen

Toimintaterapia ei ole tarkoittanut vain yksittäisiä tapaamisia, vaan konkreettista tukea myös lapsen arkiympäristöissä. Huotari on ollut mukana esimerkiksi seuraamassa tilanteita koulussa.

Suuressa luokassa opettajan on mahdotonta huomata kaikkea. Ulkopuolinen ammattilainen voi auttaa näkemään, mistä lapsen reagointi johtuu ja millaiset tilanteet häntä kuormittavat.

– Tärkeintä työssäni on saada asiakkaan lähiympäristö, usein koulu, ymmärtämään asiakkaan haasteiden taustalla olevia syitä, tunnistamaan asiakkaan potentiaali ja hyvä hänessä, Huotari sanoo.

Huotarin mukaan muutosta syntyy parhaiten silloin, kun ratkaisuja löydetään yhdessä.

– Kun ymmärrys syntyy yhteisen, ohjaavan keskustelun kautta, opettajilta löytyy usein jo keinot muutoksen tekemiseen. Kun ratkaisuja ei tuoda ulkopuolelta valmiina, ne on helpompi sovittaa omaan toimintaympäristöön ja ottaa luontevaksi osaksi arkea, hän kertoo.

Kun joku näkee hyvän, toivo vahvistuu

Huotarin työssä tärkeää ei ole vain arjen sujuminen, vaan myös lapsen minäkuva. Kun lapsi saa jatkuvasti negatiivista palautetta, hän voi alkaa uskoa itsekin olevansa ongelma.

– Asiakkaiden kanssa tärkeintä on saada heidät uskomaan hyvään heistä itsestään. Taustalla on usein valtavasti negatiivista palautetta ja negatiivinen sisäinen puhe. Tähän auttaa se, että joku kuulee, kuuntelee ja ymmärtää – ja vasta sen jälkeen auttaa muutoksessa ja luo toivoa siitä, että asiat helpottuvat, Huotari kuvailee.

Tärkeä osa tukea on ulottunut myös vanhempiin. Perheen äiti kertoo, että toimintaterapeutilta saadut kannustavat sanat ovat tuntuneet erityisen merkityksellisiltä.

– Katrilta olemme saaneet myös positiivista palautetta siitä, miten hyvin olemme joitain tilanteita osanneet hoitaa. Hän on oikeastaan ollut ainut, jolta olemme kehuja saaneet. Muiden silmissä olemme varmaan olleet vain kurittomia kasvattajia, epäonnistuneita vanhempia ja hankalia ihmisiä, äiti sanoo.

Toimintaterapia vähensi koko perheen kuormitusta

Toimintaterapian myötä koulunkäynti kuormittaa perheen lapsia nykyään vähemmän. Muutos näkyy suoraan myös kotona.

– Se näkyy tietenkin myös suoraan kotona ja sisarusten välisissä suhteissa. Lapset ovat paljon rennompia, sosiaalisempia ja huumorintajuisempia, äiti kertoo.

Yhden nuoremmista lasten kohdalla toimintaterapia on jo voitu lopettaa, koska sille asetetut tavoitteet saavutettiin.

Perheen arki näyttää nyt hyvin erilaiselta kuin vuosia sitten.

– Nyt tilanne on todella mukava. Olen ylpeä perheestämme. Mutta onneksi en kymmenen vuotta sitten tiennyt, millaisen mankelin joudun vanhempana käymään läpi, äiti naurahtaa.

Vaikka matka on ollut raskas, mukana kulkee nyt jotain olennaista: kokemus siitä, että oikeanlaisella tuella arki voi todella muuttua.