Toimintaterapiaa sosiaalisten tilanteiden pelkoihin
Sosiaalisten tilanteiden pelko ja - välttely saattavat pahimmillaan johtaa siihen, että jättäydytään täysin oman kodin seinien sisälle. Tällöin mm. ulkoilemaan, julkisiin kulkuneuvoihin tai kauppaan lähteminen saattavat tuntua ylitsepääsemättömän ahdistavilta. Voidaan olla myös tilanteessa, jolloin osallistuminen harrastuksiin tai opiskelu- ja työelämään eivät tunnu mitenkään mahdolliselta voimakkaan ahdistuksen tai paniikkikohtauksien vuoksi. Hyvin usein tavoitteena voi olla esimerkiksi itsenäinen matkustaminen bussilla, minkä toteutuminen mahdollistaa lopulta monta muutakin asiaa, kuten kaupassa käynnin tai muihin itselle tarpeellisiin paikkoihin pääsemisen.
Toimintaterapiassa tällaista tilannetta lähdetään työstämään sekä psyykkisten taitojen vahvistamisen, että altistustyöskentelyn avulla. Olennaista on myös tunnistaa tilanteessa vaadittavat taidot ja vahvistaa osaamista niiden osalta. Toimintaterapiassa kartoitetaan ja hyödynnetään myös omia vahvuuksia, voimavaroja ja mielenkiinnonkohteita omien haasteiden vastapainoksi.
Oikeiden keinojen löytämiseksi on usein tarpeellista vastata seuraaviin kysymyksiin: Mikä tilanteessa lopulta ahdistaa? Miten sen voisi pilkkoa pienempiin ja helpompiin osiin? Mitä pitää lisätä tai ottaa pois, jotta tilanne tuntuisi mahdollisemmalta? Onko tarpeen muokata olosuhteita tai toimimisen tapaa, vai mennä vain suoraan hankalia asioita kohti? Jos mennään, niin minkälaisin askelin? Mitä olisi hyvä tehdä ennen jälkeen tilanteen, jotta onnistumisen kokemus mahdollistuisi? Mikä on asiakkaalle tärkeää ja mitä kohti hän on valmis työskentelemään?
Terapeutti tukee tilanteen pohdinnassa. Asiakas määrittää itselleen merkityksellisen tavoitteen ja terapeutin kanssa mietitään yhdessä sopivan kokoiset konkreettiset askeleet asiassa etenemiseksi. Terapeutti kulkee rinnalla myös toiminnan vaiheessa, kun aletaan vähitellen tekemään portaittaista altistustyötä kohti niitä tilanteita ja toimintoja, joihin halutaan osallistua. Tehtyjen suunnitelmien toimivuus selviää vain kokeilemalla. Toimintavaiheessa terapeutin tehtävänä on tukea ja mahdollistaa onnistumiset.
Käytännössä ennen altistusta voidaan tehdä tietoisen läsnäolon harjoituksia, mitkä voivat helpottaa vaikealta tuntuvassa tilanteessa olemista. Niiden avulla voidaan harjoitella mm. rauhoittavaa hengitystä sekä eri aistituntemuksiin keskittymistä ahdistavien ajatusten ja tunteiden sijaan. Tilanteen jälkeen on hyvä kohdata sen herättämät tunteet myötätuntoisesti ja arvostelematta, sekä löytää itselle toimivia rauhoittumisen keinoja. Tunnetta välttelemällä se usein vain tiukentaa otettaan, ja siitä on entistä vaikeampi päästä irti. Usein ikävä tunne täytyy saada ensin pois kehosta, jotta se voi poistua myös mielestä.
Esimerkkinä portaittaisesta työskentelystä bussialtistus, jossa voidaan alkuun valita tutuin reitti ja rauhallisin matkustusajankohta. Toimintaterapeutti voi olla ensimmäisillä bussimatkoilla mukana onnistumiskokemuksen varmistajana ja psyykkisenä tukena. Käytäntöjen, kuten bussiin nousun, bussikortin käytön ja bussista pois jäämisen, alkaessa sujua voidaan kokeilla jo yhteen suuntaan matkustamista itsenäisesti. Positiiviset kokemukset vahvistavat vähitellen itseluottamusta sekä hallinnan- ja minäpystyvyyden tunnetta niin, että terapeutti voi jättäytyä matkoilta kokonaan pois. Lopulta matkustaminen voi onnistua myös ruuhkaisempina aikoina ja haastavammilla reiteillä.
Terapiassa vuorottelevat psyykkisten asioiden työstäminen ja käytännön toimiminen. Näiden suhteen jokaisen asiakkaan tilanne ja tarve on hyvin yksilöllinen. Vaikka ahdistavaa tunnetta ei saisikaan täysin pois, on mahdollista oppia elämään sen kanssa ja hyväksyä se osaksi elämää. Se ei ole koko elämä tai täysin sen määrittävä tekijä, vaan nimenomaan vain osa sitä. Myös sille havahtuminen, että samassa tilanteessa voi olla moni muukin, voi auttaa oman tilanteen hyväksymiseen. Tärkeintä on, että ikävä tunne ei estä tekemästä ja osallistumasta itselle tärkeisiin toimintoihin tai sulje sosiaalisesti kokonaan muiden ulkopuolelle. Toimintaterapian avulla voi saada kokemuksen siitä, että merkityksellinen elämä on mahdollista sosiaalisten tilanteiden pelosta huolimatta.
