Jenna pelkäsi töihin lähtöä niin paljon, että jäi kotiin – kuntoutus auttoi häntä palauttamaan uskon itseensä

Ahdistuneisuushäiriö ja ADHD tekivät tavallisista asioista, kuten töihin lähtemisestä, lähes mahdottomia. Jenna Tuunanen, 28, jäi kotiin ja putosi työelämästä – kunnes sai oikeanlaista tukea.

ahdistus vei toimintakyvyn

”Oli hankaluuksia lähteä yhtään mihinkään, varsinkaan töihin”, Jenna aloittaa.

Hänellä on ahdistuneisuushäiriö, joka rajoittaa elämää merkittävästi. Tavalliset asiat, kuten töissä tai harrastuksissa käyminen, olivat lähes ylivoimaisia.

”Jos sain työpaikan, saatoin lopettaa ensimmäisen päivän jälkeen. En vain pystynyt olemaan siellä.”

Sama toistui opiskelujen kanssa. Jenna oli valmistunut aiemmin merkonomiksi, mutta hänestä tuntui, että hän halusi jotain muuta. Pahin alamäki alkoi valmistumisen jälkeen.

”Yritin sen jälkeen opiskella pariakin eri alaa, mutta ei siitä tullut mitään.”

Kun mikään ei onnistunut, kotiin jääminen tuntui ainoalta vaihtoehdolta.

”Ahdisti vain niin paljon, että tuntui kuin toimintakyky olisi mennyt”, hän kuvailee.

Kuntoutuksesta uusi suunta elämälle

Kun Jenna oli ollut pitkään työttömänä, hänelle ehdotettiin ammatillista kuntoutusta.

Ammatilliseen kuntoutukseen kuuluva ensimmäinen työkokeilu päättyi jo ensimmäisen päivän jälkeen. Seuraavassa työpaikassa Jenna sinnitteli viikon, kunnes sekin kävi liian raskaaksi.

Sitten tuli käännekohta: hänelle suositeltiin NUOTTI-valmennusta.

”Oli ollut pitkiä työttömyys- ja sairauslomajaksoja, joten olin tyytyväinen, jos pääsisin jotenkin eteenpäin ja saisin rytmistä kiinni.”

Valmennuksessa pohdittiin Jennan tulevaisuuden suunnitelmia ja ammatillista polkua.

”Samalla keskityttiin siihen, että pääsisin takaisin rytmiin ja että elämään tulisi muutakin sisältöä kuin kotona oleminen.”

Pian Jenna kykeni osallistumaan myös kuntouttavaan työtoimintaan. Aiemmin työskentely oli ollut hankalaa, mutta nyt tilanne oli toinen, sillä valmennuksessa hän sai jatkuvaa tukea. ”Oli aina joku, joka osasi neuvoa. Se oli ratkaisevaa.”

ADHD-diagnoosi selitti mennyttä

Jenna oli kamppaillut mielenterveyshaasteiden kanssa lähes koko elämänsä. Lopulta hän sai ADHD-diagnoosin. ”Veljelläni on diagnosoitu ADHD, ja mietin, voisiko se olla minullakin.” Diagnoosi selitti monia asioita.

Pian Jenna pääsi Oma väylä -kuntoutukseen, joka on tarkoitettu neuropsykiatrisen diagnoosin saaneille nuorille.

”Merkityksellisintä oli se, että sain tukea ja pystyin puhumaan tuntemuksistani. Se auttoi eteenpäin.”

Keskustelut ammattilaisten kanssa toivat myös sanat aiemmin hahmottomille ajatuksille.

”Minulle on aina ollut hankalaa sanoittaa ajatuksiani. Mutta kun kerroin ohjaajalleni jotain, hän saattoikin sanoa lauseen, joka onnistui kiteyttämään omankin ajatukseni.”

Pienin askelin kohti työelämää

Jennan tilanne on nyt aivan toisenlainen kuin kuntoutuspolun alkuvaiheessa. Oma väylä -kuntoutuksen jälkeen hän jatkoi ammatilliseen kuntoutukseen. Sen kautta hän pääsi työkokeiluun. Nyt Jenna on ollut jo parin kuukauden ajan työkokeilussa ruokakaupassa.

”Jos ajattelisin vaikka vuosi takaperin, olisin luovuttanut jo ensimmäisenä työpäivänä. Nyt olen ollut töissä jo kaksi kuukautta. En luovuttanut, vaikka alussa oli hankalaa.”

Mikä muuttui?

”Kuntoutuksessa osattiin sanoa oikeita asioita: se, että pärjään. Aiemmin yritykset tyssääntyivät siihen, että perheen kannustuksen lisäksi jäin ihan yksin.”

Myös arjen rytmiin palaaminen auttoi.

”Se, että lähden kotoa kuntoutukseen enkä jää television eteen, vie jo eteenpäin.”

Seuraava työkokeilupaikka on jo etsinnässä. Jenna haluaa kokeilla erilaisia töitä ja löytää sellaisen, joka sopii hänelle.

”Unelmieni työ olisi sellainen, jossa saisin ajaa autoa.”

Kuntoutuspolku on kestänyt jo muutaman vuoden, mutta jokainen askel vie eteenpäin. Ratkaisevaa Jennan mielestä on se, että yhdestä kuntoutuksesta on voinut siirtyä luontevasti seuraavaan.

”Jos olisin pudonnut jonnekin väliin, olisi ollut hirveän hankalaa hilata itsensä taas ylös.”

---

---