Kun joku oikeasti ymmärtää – ADHD-sopeutumisvalmennuksesta vertaistukea ja vinkkejä arkeen
On vaikea selittää ulkopuoliselle, millaista on elää ADHD-lapsen kanssa. Arki täyttyy impulsiivisista tilanteista, ennakoimattomista tunnepurkauksista, perustoimissa vääntämisestä ja loputtomasta toiminnan ohjaamisesta. Sekä jatkuvasta valmiustilasta, että pian tapahtuu jotakin kontrolloimatonta ja yllättävää. Tämän kaiken keskellä kytee usein myös pettymys ja häpeä.
Moni vanhempi tietää tunteen, kun lapsi paiskoo tavaroita kotona, käyttäytyy huonosti kaupassa, juoksee karkuun puistossa tai huutaa ravintolassa niin, että kaikki päät kääntyvät. Katseet polttavat , ihmiset tuijottavat ja kuiskailevat paheksuvasti toisilleen. Vanhempien mielen valtaa ajatus: “Tämä on minun syytäni. Minä en osaa kasvattaa lastani”..
Kelan ADHD-sopeutumisvalmennukseen osallistunut perhe, äiti, isä ja 9-vuotias ADHD-diagnoosin saanut lapsi sekä tämän 7-vuotias sisarus, saapuivat Nokian Edeniin paljon kokeneena, väsyneenä, mutta toiveikkaana. Perhe ei tarkalleen tiennyt, mitä valmennukselta voi odottaa, mutta he tiesivät tarvitsevansa hengähdystauon. Ja ennen kaikkea: tukea arkeen.
Ei tarvitse selitellä
Kurssin viiden intensiivisen päivän aikana tapahtui jotakin, mitä perhe ei ollut osannut täysin arvata. Ensimmäistä kertaa vuosiin he tunsivat olevansa paikassa, jossa ei tarvinnut selitellä, pyytää anteeksi tai esittää mitään. Kun lapsi keskeytti keskustelun tai reagoi muuten yllättävästi, kaikki ymmärsivät, mistä on kyse.
Ja se oli vapauttavaa! Ympärillä oli perheitä, jotka elivät samanlaisessa arjessa. Pöytäryhmän ääressä ja iltaisin hotellin käytävillä käydyt keskustelut muodostuivat kurssin sydämeksi. Vertaisten kanssa puhuminen oli kuin joku olisi viimein sanonut: sinun kokemuksesi on totta. Et ole huono vanhempi. Tämä on haastavaa, mutta et ole yksin.
Kun joku jakoi tarinan kauppakohtauksesta tai koulupäivän kaaoksesta, kaikki nyökyttelivät. Ei tuomitsemista. Ei kulissia. Vain jaetun kokemuksen tuoma helpotus: näillä muilla on aivan samanlaista kuin meillä. Lisäksi jaettiin arkisia vinkkejä siitä, millaisia apuja kukakin oli keksinyt tai kokeillut niihin kaikille tuttuihin haasteisiin.
Häpeä, joka ei ole kenenkään syytä
Perheen vanhemmat huomasivat, että he jopa tietämättään kantoivat mielessään jatkuvaa häpeää. Sen todettiin syntyvän muun muassa tilanteista, joissa lapsen poikkeava tai huomiota herättävä käytös herätti ulkopuolisissa paheksuntaa: “Eikö tuota lasta saa kuriin?” tai “Miksi ette tee tuolle mitään?”
Vertaiskeskusteluissa huomattiin, että monet vanhemmat välttelivät paikkoja, joissa voi joutua silmätikuksi ja alttiiksi erilaisuuden häpeälle. Retket olivat lyhentyneet, perhetapahtumissa käynnit vähentyneet, sosiaaliset suhteet kuihtuneet ja syyllisyys painoi. Todettiin, että vaikeiksi koetut tapahtumat selkeästi kuormittavat sekä lasta että vanhempia jo ennakkoon ja aiheuttavat stressiä pitkään myös tapahtuman jälkeen.
Coronarian ADHD-sopeutumisvalmennuksessa vanhempien häpeästä puhuttiin avoimesti. Vanhemmat kertoivat, miten usein he ovat joutuneet puolustamaan omaa vanhemmuuttaan tai selittämään lapsensa käytöstä ihmisille, jotka eivät ymmärrä neurokirjon haasteita. Yhdessä todettiin, miten raskasta on kantaa tunnetta, joka ei ole koskaan ollut oma vika, vaan seurausta yhteiskunnan odotuksista ja väärinymmärryksestä.
Moni vanhempi koki valmennuksessa helpotusta. Kun näki muiden elävän samanlaista arkea, katsoen silti lapsiaan rakkaudella ja ylpeydellä, häpeän tilalle alkoi nousta hyväksyntää ja lempeyttä itseä ja ADHD-elämää kohtaan.
Oppia, oivalluksia ja uusia toimintatapoja
Vaikka vertaistuki oli kurssin kantava voima, auttoi Coronarian ammattilaisten tarjoama tieto ja oppi ymmärtämään myös konkreettisesti, miksi ADHD-lapsi käyttäytyy niin kuin käyttäytyy. Kun lapsen toimintaa tarkasteli neurobiologian ja kehityksen näkökulmasta, monet häpeän värittämät tilanteet saivat uuden merkityksen.
Valmennuksen aikana perheet oppivat muun muassa ennakoimaan haastavia hetkiä ja tukemaan lapsen itsesäätelyä pienin, arjen keinoihin sidotuin tavoin. Vanhemmat oppivat myös omien reaktioidensa tiedostamista ja tilanteiden yli hengittämistä myönteisen vuorovaikutuksen luomiseksi ja kehittämiseksi.
Mitä jäi käteen?
Kun perheeltä kysyttiin valmennuksen päätteeksi, mikä oli kurssin parasta antia, vastaus oli: “Se, että sai olla yhdessä muiden kanssa, jotka elävät samaa elämää, ymmärtävät ja joiden kanssa pystyi keskustelemaan avoimesti ja selittelemättä.”
Valmennukseen osallistuneet perheet eivät palanneet kurssin jälkeen täydelliseen arkeen – sellaista ei ADHD-perheissä koeta. Mutta he palasivat omanlaiseensa arkeen, jossa on valmennuksen ansiosta enemmän ymmärrystä ja tietoa ja vähemmän syyllisyyttä ja häpeää, sekä paljon uusia arjen vinkkejä tulevien vaikeiden tilanteiden selättämiseksi.
Sopeutumisvalmennus lapsille, joilla ADHD tai ADD
Järjestämme sopeutumisvalmennuskursseja lapsille, joilla on diagnosoitu ADHD tai ADD. Kurssi on perhekurssi ja se järjestetään rentouttavissa hotelli- ja kylpyläpuitteissa. Kurssille voi osallistua kaikkialta Suomesta. Kelan palveluna kuntoutus on perheille maksuton.
