Lisää voimavaroja Kiila-kuntoutuksesta

Luottamustehtävissä toimivat Anu, Eija, Tanja ja Jarkko osallistuivat ammattiliitto JHL:lle räätälöityyn Kiila-kuntoutukseen. He kertovat kuntoutuksen aikana saamistaan oivalluksista ja arjessaan tekemistään muutoksista.

Vähempikin riittää

Anu Isotuvan suorittamiseen taipuvainen mieli vastasi vuosia kaikkiin vaatimuksiin kyllä.

”En osannut erottaa työtä ja vapaa-aikaa. Välillä saatoin olla koko päivän syömättä tai valvoa pitkälle yöhön.”

Anu oli jo aiemmin käynyt läpi työuupumuksen. Kun oireet palasivat, hän hakeutui Kiila-kuntoutukseen.

Koska vaativasta työstä oli vaikea päästää irti, ensimmäisessä kuntoutustapaamisessakin Anu teki töitä siinä sivussa. Yksi osallistujista ehdotti, että työkoneen voisi laittaa pois.

”Otin sen ensin itseeni, mutta jäin miettimään, kannattaisiko sittenkin keskittyä yhteen asiaan kerrallaan.”

Kuntoutuksessa Anu ymmärsi, että vähempikin riittää – ja silti tärkeät asiat tulevat hoidetuksi.

”Liikunnankin suhteen ajattelin ennen, että pitää tulla kunnolla hiki. Nyt tiedän, että jo pieni kävely tekee hyvää.”

Aiemmin Anu oli tsempannut tai jopa piiskannut itseään eteenpäin, mutta kuntoutuksessa hän halusi opetella olemaan myös heikko.

”Kaikkea ei tarvitse tehdä täysillä. Apuakin saa pyytää”, Anu kiteyttää.

Pienillä teoilla on suuri vaikutus

Tanja Heikurinen hakeutui Kiila-kuntoutukseen lääkärinsä kanssa käydyn keskustelun jälkeen. Lääkäri oli sitä mieltä, että on parempi lähteä kuntoutukseen mieluummin ennemmin kuin vasta sitten, kun on todella huonossa kunnossa.

Arki oli etäkokouksesta toiseen hyppimistä, tauot jäivät pitämättä ja työpäivät venyivät pitkälle iltaan. Ajatukset pyörivät jatkuvasti töissä. Lopulta muistikin alkoi reistailla.

”Oli sellainen olo, että täytyy olla kauhean tekevä koko ajan”, Tanja kuvailee.

Kuntoutuksessa Tanja pysähtyi pohtimaan jaksamistaan monelta kantilta. Muutokset lähtivät pienistä asioista: työn tauottamisesta, keskeytysten vähentämisestä ja rauhoittumisen harjoituksista.

”Nimenomaan pienet asiat ovat tärkeitä”, hän sanoo.

Vasta kuntoutuksessa Tanja todella ymmärsi levon merkityksen. ”Tuntuu vähän hassulta, että piti mennä kuntoutukseen asti opettelemaan esimerkiksi tauotusta, mutta ilman kuntoutusta en olisi alkanut tehdä asioita käytännössä.”

Lupa olla hyvällä tavalla itsekäs

Eija Rantanen lähti Kiila-kuntoutukseen hakemaan lisää voimavaroja. Henkilökohtaisessa elämässä oli tapahtunut isoja asioita, joiden käsittely oli vienyt voimia.

”Vaikka ne eivät työhön heijastuneetkaan, koin silti, etten ollut kokonainen.”

Koska kuntoutus oli suunnattu JHL:n aktiiveille, Eija innostui lähtemään mukaan.

”Tiesin, että saman henkisessä porukassa olisi helppo jutella ja turvallista olla.”

Vaikka Eija oli aina pyrkinyt elämään niin, että jaksaisi huolehtia sekä työstään että läheisistään, käytännössä se ei ollut aina niin helppoa.

”Huomasin, että olen hirveän herkästi ollut aina se, joka ottaa asiat hoitaakseen.”

Kosketus hyvään itsekkyyteen löytyi kuntoutuksen aikana.

”Nykyisin käyn esimerkiksi tiistai-iltaisin vesijumpassa. Se on minun oma iltani. Kaiken aikaa ei tarvitse olla tavoitettavissa, ja saan sanoa myös ei.”

Kuntoutus auttoi myös terveyden kannalta tärkeässä asiassa: fysioterapeutti huomasi Eijan kohonneen verenpaineen.

”Oireita oli kyllä ollut. En vain ollut osannut yhdistää niitä korkeaan verenpaineeseen, kun aiemmin ongelmia oli ollut matalan verenpaineen kanssa. Onneksi asia tuli tässä vaiheessa esiin.”

Tieto ei riitä, tarvitaan tekoja

Jarkko Virran arki oli ollut pitkään turbulenssia. Kun työuupumus vei miehen mennessään, jotain oli tehtävä. Kuntoutukseen Jarkko haki siinä vaiheessa, kun pahin oli jo selätetty. Hän halusi parantaa jaksamistaan ja päästä takaisin kiinni asioihin, joiden tiesi tukevan hyvinvointiaan.

”On eri asia tietää hyvinvointiin vaikuttavista asioista kuin tehdä niitä käytännössä”, Jarkko sanoo.

Hänelle Kiila-kuntoutuksessa arvokkainta oli oman tilanteen äärelle pysähtyminen.

”Kun on kova suorittamaan, harvoin sitä pysähtyy pohtimaan, mikä on oikeasti tärkeää tai järkevää.”

Kuntoutus tarjosi paikan sekä itsenäiseen pohdintaan että vertaistukikeskusteluihin. Erilaiset tehtävät, ryhmätyöt ja itsereflektointiin ohjaavat harjoitukset tukivat tätä työtä.

Jarkko pääsi kuntoutuksen aikana hyvin itselleen asettamiin tavoitteisiin.

”Esimerkiksi liikunta jäi pahimmassa väsymyksen vaiheessa. Kun sain sen takaisin arkeen, jaksamisessa tapahtui iso käänne parempaan.”

Sekin auttoi, että kuntoutuksen aikana Jarkko sai vastikään diagnosoituun uniapneaansa CPAP-laitteen.

”Kun nukkuu hyvin, se vaikuttaa ihan kaikkeen”, Jarkko kiteyttää.