Miksi lapsi räjähtää vasta kotona? Neurokirjon lapsen kuormitus ei aina näy koulussa tai päiväkodissa

Perhepsykoterapeutti Annika Vallin kertoo, miksi neurokirjon lapsen kuormitus näkyy usein vasta kotona ja miten lasta voi tukea arjessa.

Koulussa tai päiväkodissa kaikki on vaikuttanut sujuvan hyvin. Kotona tilanne muuttuu täysin: riita puhkeaa pienestäkin asiasta, tavarat lentelevät, itkukohtaus tulee yllättäen tai lapsi vetäytyy täysin omiin oloihinsa.

”Jos neurokirjon lapsi joutuu pinnistelemään koko päivän, kuormitus purkautuu usein vasta kotona”, sanoo Coronarian perhepsykoterapeutti Annika Vallin.

Kuormitus näkyy yleensä kahdella tavalla. Lapsi voi mennä ylivireään tilaan, jolloin tunnesäätely pettää ja seurauksena voi olla kiukuttelua tai voimakas raivokohtaus. Toisilla kuormitus näkyy päinvastoin lamaantumisena: lapsi vetäytyy, jumittuu tekemiseen tai häneen on vaikea saada kontaktia.

Vallin kuvaa ilmiötä painekattilaefektillä.

”Jos päivän aikana ei ole mahdollisuutta purkaa kuormitusta, paine alkaa kasautua. Kattila poksahtaa usein vasta kotona, koska siellä lapsi voi olla oma itsensä turvallisten aikuisten seurassa.”

Koulu ja päiväkoti voivat kuormittaa neurokirjon lasta

Neurokirjon lasten hermosto kuormittuu usein herkemmin kuin neurotyypillisillä lapsilla. Aivot käsittelevät aistiärsykkeitä, muutoksia ja sosiaalisia tilanteita eri tavalla, ja palautuminen voi kestää pidempään.

Koulu- ja päiväkotiympäristöt voivat kuormittaa, sillä ääniä, valoja, liikettä, suuria ryhmiä ja jatkuvaa sosiaalista vuorovaikutusta on paljon.

”Neurokirjon lapset yrittävät usein kaikin voimin sopeutua ympäristöön ja pärjätä samojen odotusten keskellä kuin muut. Se vaatii valtavasti pinnistelyä”, Vallin avaa.

Mitä vanhempi voi sitten tehdä, jos lapsi vaikuttaa päivän jälkeen ylikuormittuneelta?

Kun lapsi on voimakkaassa tunnetilassa, myös vanhempi voi tempautua helposti mukaan. Siksi ensimmäinen apu löytyy usein aikuisen tavasta kohdata tilanne.

”Jotta lapsi voi rauhoittua, aikuisen olisi hyvä pysyä mahdollisimman vakaana.”

Vanhemman ei kuitenkaan tarvitse onnistua aina täydellisesti.

”Vanhemmatkin ovat ihmisiä. Siksi itseensäkin kannattaa suhtautua lempeästi silloin, kun kaikki ei mene niin kuin toivoisi.”

Kuormituksen syitä kannattaa tutkia yhdessä

Jos lapsi ei pysty säätelemään tunteitaan tai käytöstään päivän jälkeen, kyse ei yleensä ole tahallisesta hankaluudesta vaan ylikuormittumisesta.

Silloin vanhempi voi kokeilla salapoliisin roolia.

”Lapsen kanssa voi yhdessä tutkia, mitä päivän aikana tapahtui ja mikä teki olosta vaikean”, Vallin vinkkaa.

Lapsi yleensä tunnistaa käyttäytyneensä tavalla, jota pidetään hankalana, mutta ei välttämättä tiedä, mikä siihen johti. Sen hahmottamiseen tarvitaan aikuisen apua.

Jos kuormitus on jatkuvaa, syitä kannattaa etsiä myös koulun tai päiväkodin arjesta.

”Joskus taustalla voi olla yllättävän pieni asia, kuten se, että lapsi istuu luokassa kuormittavassa paikassa.”

Eturivissä tai oven vieressä istuminen ei välttämättä ole neurokirjon lapselle paras vaihtoehto: ohikulkevat ihmiset ja jatkuvat ärsykkeet voivat väsyttää nopeasti. Parempi paikka voi olla esimerkiksi takarivi tai ikkunapaikka, josta ympäristöä pystyy hahmottamaan rauhassa.

Monia auttaa myös mahdollisuus purkaa tai säädellä kuormitusta kehon kautta. Hypistelyvälineet, purukorut, pureskeltavat kynänpäät, nystyräistuintyynyt tai melua vaimentavat kuulokkeet voivat helpottaa keskittymistä ja rauhoittumista.

Jokainen lapsi palautuu omalla tavallaan

Kuormittavan päivän jälkeen palautumista voi tukea myös kotona. Vallin kehottaa pohtimaan, mitä lapsi tarvitsee ollessaan kuormittunut.

”Vanhemmasta voi esimerkiksi tuntua, että lapsen olisi järkevää tehdä ensin läksyt. Mutta jos lapsi on jo äärirajoilla, se ei välttämättä onnistu. Mitä enemmän painetta tulee, sitä enemmän lapsi yleensä jumittuu.”

Silloin voi auttaa jokin aivan muu: välipala, legoilla rakentelu, lepohetki tai mahdollisuus vetäytyä hetkeksi rauhaan.

Keinot ovat yksilöllisiä. Yhtä voi auttaa joogaliinan suojaan käpertyminen, toisessa kodissa ratkaisu onkin valojen himmentäminen tai television sulkeminen, jotta aistikuorma kevenee.

”Kannattaa myös kysyä lapselta itseltään. Hän on usein paras asiantuntija kertomaan, miltä eri tilanteet tuntuvat.”

Tieto lisää armollisuutta

Neurokirjon lapsen vanhemmille tieto ei yleensä lisää tuskaa vaan helpottaa arkea.

”Kun ymmärtää, mistä lapsen reaktiot johtuvat, arki muuttuu usein selkeämmäksi.”

Vallin muistuttaa, etteivät lapsen haasteet kerro vanhemman epäonnistumisesta.

”Kyse ei ole huonosta vanhemmuudesta vaan siitä, että neurokirjon lapsen aivot toimivat eri tavalla.”

Moni nepsylapsen vanhempi on itsekin kovilla, joten myös omasta jaksamisesta huolehtiminen on tärkeää.

”Vanhemmat ovat kuitenkin perheen moottori. Ilman heitä arki ei toimi.”

Ammattilaisen apua voi olla hyvä hakea silloin, kun tuntuu, ettei arjesta enää selviä yksin. Apua voi löytyä esimerkiksi lasten ja nuorten toimintaterapiasta, sopeutumisvalmennuksista tai yksilö- ja perhekuntoutuksista.

”Kun kokee tarvitsevansa tukea ja käytännön keinoja arkeen, apua kannattaa hakea.”

Haluatko tietää lisää lasten ja nuorten neurokirjon kuntoutuksista? Tai pohditko, mikä kuntoutus voisi olla juuri teidän tarpeisiinne sopiva?

Soita meille, niin asiakaspalvelumme vastaa kysymyksiisi ja auttaa eteenpäin. Tai jos lapsellasi on jo jokin nepsy-diagnoosi, niin voit laittaa meille viestiä ja varata ajan suoraan myös kuntoutussuunnittelijallemme.

Kuntoutusohjaajamme palvelevat mm. asiakkaita, joilla on neuropsykiatrinen diagnoosi tai jotka ovat parhaillaan arvioinnissa mahdollisen diagnoosin saamiseksi.

---

Yksilöllistä tukea neurokirjon lapsille ja nuorille sekä heidän perheilleen