Lukikuntoutus puheterapiassa – mitä vastaanotolla oikeasti harjoitellaan?

Kun lapsen lukeminen tai kirjoittaminen ei suju odotetusti, herää usein seuraava kysymys: Mitä asialle voidaan tehdä?

Lukikuntoutuksessa ei ole kyse vain siitä, että lapsi lukee enemmän. Puheterapiassa selvitetään ensin tarkemmin, mikä lukemisen ja kirjoittamisen taidoissa on lapselle vaikeaa, ja kuntoutus suunnitellaan näiden taitojen vahvistamiseksi.

Tavoitteena ei ole pelkästään saada lasta selviytymään yhdestä lukuläksystä paremmin. Tavoitteena on rakentaa taitoja, joiden avulla lukeminen ja kirjoittaminen muuttuvat vähitellen sujuvammiksi ja vähemmän kuormittaviksi.

Ensin selvitetään, missä pulma oikeastaan on

Lukemisen vaikeus voi näyttää ulospäin hyvin samanlaiselta, vaikka sen taustalla olevat haasteet olisivat erilaisia.

Yksi lapsi tunnistaa kirjaimet hyvin, mutta äänteiden yhdistäminen sanoiksi on vaikeaa. Toinen lukee sanat oikein, mutta hyvin hitaasti. Kolmas lukee sujuvasti lyhyitä sanoja, mutta pidemmät ja monimutkaisemmat sanat aiheuttavat ongelmia. Jollakin taas lukeminen sujuu teknisesti kohtuullisesti, mutta tekstin ymmärtäminen on vaikeaa.

Siksi kuntoutusta ei aloiteta ajatuksella, että kaikille tehdään samoja harjoituksia. Ensin tarvitaan tietoa lapsen tämänhetkisistä taidoista.

Puheterapeutin tekemässä arvioinnissa voidaan tarkastella esimerkiksi:

• kirjainten ja äänteiden tuntemista
• äänteiden erottelua ja yhdistämistä
• tavujen ja sanojen käsittelyä
• fonologista tietoisuutta eli kykyä hahmottaa ja käsitellä sanojen äännerakennetta
• lukemisen tarkkuutta
• lukemisen sujuvuutta ja nopeutta
• erilaisten sanojen lukemista
• kirjoittamista ja sanelukirjoittamista
• oikeinkirjoitusta
• luetun ymmärtämistä
• työskentelytapaa ja siinä ilmeneviä virheitä.

Arvioinnissa kiinnitetään huomiota myös siihen, millaisia virheitä lapsi tekee. Virheet kertovat paljon siitä, mikä taito kaipaa harjoittelua.

Jos lapsi esimerkiksi lukee sanan kala muodossa kala, mutta sanan kala-allas kohdalla alkaa arvailla tai jättää osia sanasta pois, kuntoutuksessa voidaan lähteä aivan eri tavalla liikkeelle kuin tilanteessa, jossa jo yksittäisten kirjainten ja äänteiden yhdistäminen on vielä epävarmaa.

Mitä puheterapiassa sitten harjoitellaan?

Lukikuntoutus voi kuulostaa sanana melko abstraktilta. Käytännössä vastaanotolla voidaan tehdä hyvin konkreettisia harjoituksia.

1. Äänteiden kuuntelemista ja käsittelyä

Yksi lukemaan oppimisen tärkeistä taidoista on huomata, että sanat koostuvat pienemmistä yksiköistä – äänteistä.

Lapsen kanssa voidaan esimerkiksi miettiä:

Mikä äänne kuuluu sanan alkuun sanassa mato?

Entä:

Millä äänteellä kala alkaa? Entä pallo?

Myöhemmin voidaan harjoitella myös äänteiden yhdistämistä:

/k/ – /a/ – /l/ – /a/ → kala

Tämä saattaa aikuisesta tuntua hyvin yksinkertaiselta. Lapselle, jolle lukemisen perustaidot ovat haastavia, kyseessä on kuitenkin ratkaiseva taito.

Kun lapsi oppii hahmottamaan sanojen äännerakennetta, hänen on helpompi yhdistää puhuttu sana kirjoitettuun muotoonsa.

2. Kirjainten ja äänteiden yhteyttä

Lukemaan oppimisessa lapsen täytyy oppia, että tietty kirjainmerkki liittyy tiettyyn puheäänteeseen.

Harjoittelussa voidaan esimerkiksi yhdistää:

M → /m/

S → /s/

A → /a/

Tämän jälkeen harjoittelua viedään vähitellen kohti kirjainyhdistelmien ja sanojen lukemista.

Tavoitteena ei ole vain opetella kirjainten nimiä ulkoa. Lapsen täytyy oppia käyttämään kirjain–äännevastaavuutta lukemisessa.

3. Tavujen lukemista

Tavut ovat monelle lapselle tärkeä välietappi yksittäisten äänteiden ja kokonaisten sanojen välillä.

Voimme harjoitella esimerkiksi:

MA – MI – MU

SA – SI – SU

ja myöhemmin yhdistää tavuja:

MA + TO → MATO

Tavujen harjoittelu auttaa lasta hahmottamaan, miten yksittäisistä äänteistä rakentuu suurempia kokonaisuuksia.

4. Sanojen lukemista – ensin pienin askelin

Kun perustaidot vahvistuvat, harjoitellaan sanojen lukemista.

Harjoiteltavat sanat eivät ole sattumanvaraisia. Puheterapeutti voi valita sellaisia sanoja, jotka sopivat juuri lapsen taitotasoon ja harjoiteltavaan taitoon.

Aluksi voidaan käyttää esimerkiksi lyhyitä ja säännönmukaisia sanoja. Vähitellen mukaan voidaan ottaa pidempiä ja rakenteeltaan haastavampia sanoja.

Harjoittelussa voidaan myös pysähtyä tarkastelemaan sanaa:

Mitä äänteitä tässä sanassa on?

Montako tavua sanassa on?

Mikä kirjain tulee ensimmäisenä?

Mikä tavu tulee seuraavaksi?

Näin lapsi oppii vähitellen lukemaan sanaa sen rakenteen perusteella sen sijaan, että hän yrittäisi arvata sanan ulkonäön perusteella.

5. Lukemisen sujuvuutta

Kun lapsi osaa jo lukea sanoja, seuraava haaste voi olla sujuvuus.

Lapsi saattaa esimerkiksi lukea:

Mi... minä... men... menin... kau... kauppaan.

Lukeminen onnistuu, mutta se on hidasta ja vaatii paljon keskittymistä.

Tällöin kuntoutuksessa ei välttämättä enää keskitytä siihen, osaako lapsi lukea sanan ylipäätään. Harjoitellaan sitä, että lukeminen automatisoituu vähitellen.

Tähän voidaan käyttää esimerkiksi toistavaa lukemista, tuttuja sanoja, lyhyitä tekstejä ja muita lapselle sopivan tasoisia harjoituksia.

Sujuvuuden lisääminen on tärkeää, koska kun yksittäisten sanojen lukeminen alkaa vaatia vähemmän tietoista ponnistelua, lapselle vapautuu enemmän voimavaroja tekstin ymmärtämiseen.

6. Kirjoittamista ja oikeinkirjoitusta

Lukikuntoutuksessa ei harjoitella pelkästään lukemista. Lukeminen ja kirjoittaminen ovat tiiviisti yhteydessä toisiinsa.

Kirjoittamisen harjoittelu voi tarkoittaa esimerkiksi:

• äänteiden muuttamista kirjaimiksi
• sanojen kirjoittamista sanelusta
• tavujen ja sanojen rakenteen hahmottamista
• oikeinkirjoituksen harjoittelua
• yleisten kirjoitusvirheiden tunnistamista ja korjaamista.

Jos lapsi kuulee sanan pallo, hänen täytyy pystyä hahmottamaan sanan äänteet ja palauttamaan mieleensä niitä vastaavat kirjaimet oikeassa järjestyksessä.

Siksi esimerkiksi äänteiden erottelu, äännejärjestyksen hahmottaminen ja kirjain–äännevastaavuudet ovat myös kirjoittamisen kannalta keskeisiä taitoja.

7. Luetun ymmärtämistä

Lukeminen ei tietenkään ole vain sanojen muuttamista puheeksi.

Lopulta tarkoitus on ymmärtää, mitä tekstissä sanotaan.

Kun tekninen lukutaito kehittyy, voidaan harjoitella esimerkiksi:

• tekstin pääasian löytämistä
• tärkeiden asioiden muistamista
• kysymyksiin vastaamista tekstin perusteella
• tapahtumien järjestyksen hahmottamista
• päätelmien tekemistä
• uusien sanojen ja käsitteiden ymmärtämistä.

Joskus lapsi pystyy lukemaan tekstin ääneen melko hyvin, mutta ei osaa kertoa, mitä siinä tapahtui. Tällöin pelkkä ääneen lukemisen harjoittelu ei ratkaise ongelmaa, vaan myös ymmärtämisen taitoja täytyy tukea.

Miksi puheterapeutti kuntouttaa lukemista?

Puheterapeutin näkökulmasta lukemisen ja kirjoittamisen taidot liittyvät vahvasti kieleen.

Lukemaan oppiminen rakentuu esimerkiksi puheen äännerakenteen hahmottamisen, kielellisen ymmärtämisen, sanaston ja muiden kielellisten taitojen varaan.

Puheterapeutin vahvuutena onkin tarkastella kokonaisuutta:

Miten lapsi ymmärtää kieltä?

Miten hän käsittelee puheen äänteitä?

Miten hän hahmottaa sanojen rakenteita?

Miten hän yhdistää äänteet kirjaimiin?

Miten hän lukee ja kirjoittaa?

Ja miten kaikki nämä taidot vaikuttavat toisiinsa?

Tämän kokonaisuuden perusteella voidaan suunnitella kuntoutus, jossa harjoitellaan juuri niitä taitoja, jotka lapsi tarvitsee seuraavaksi.

Lukikuntoutus ei ole sama harjoitus uudelleen ja uudelleen

Vanhemmalle voi joskus näyttää siltä, että lapsi tekee terapiassa "vain pieniä tehtäviä": kuuntelee äänteitä, yhdistää tavuja, lukee sanoja tai kirjoittaa muutaman sanan.

Todellisuudessa harjoitukset on valittu tietyn taidon vahvistamiseksi.

Hyvä kuntoutus etenee lapsen taitojen mukaan. Kun jokin taito alkaa sujua, tehtävää voidaan vaikeuttaa. Jos harjoitus on liian helppo, se ei enää kehitä lasta riittävästi. Jos se on liian vaikea, lapsi joutuu jatkuvasti epäonnistumaan.

Siksi kuntoutuksessa etsitään jatkuvasti sopivaa tasoa:

riittävästi haastetta, mutta riittävästi onnistumisia.

Myös lapsen motivaatio ja kuormittuminen huomioidaan. Lukemisen vaikeuksien kanssa pitkään kamppaillut lapsi on saattanut saada koulussa paljon kokemuksia siitä, ettei osaa. Terapiassa on tärkeää rakentaa rinnalle kokemuksia siitä, että minä pystyn oppimaan tämän.

Harjoittelu siirtyy vähitellen arkeen

Kuntoutuksen tavoitteena ei ole, että lapsi osaa tietyn harjoituksen vain puheterapeutin vastaanotolla.

Tavoitteena on, että taito alkaa näkyä myös koulussa ja kotona.

Siksi terapiassa voidaan harjoitella esimerkiksi koulun lukuläksyn sanoja, mutta samalla vahvistaa laajempaa taitoa, jota lapsi tarvitsee myös seuraavien tekstien ja oppiaineiden parissa.

Vanhemmille voidaan puolestaan antaa pieniä ja konkreettisia tapoja tukea harjoittelua kotona. Kotona ei kuitenkaan tarvitse järjestää toista puheterapiaa.

Usein lyhyt, onnistumisen kokemukseen päättyvä harjoittelu on hyödyllisempää kuin pitkä ja kuormittava lukuhetki.

Entä jos lapsi ei vielä ole kouluiässä?

Myös alle kouluikäisen lapsen kanssa voidaan tukea lukemaan oppimisen kannalta tärkeitä valmiuksia.

Tällöin ei puhuta lukemisen harjoittelusta, vaan esimerkiksi äänteiden, tavujen, riimien, sanaston, kielellisen ymmärtämisen ja kirjaintuntemuksen vahvistamisesta.

Harjoittelu voi tapahtua leikin, lorujen, kirjojen ja arjen tilanteiden yhteydessä.

Tavoitteena ei ole tehdä päiväkoti-ikäisestä koululaista, vaan antaa hänelle mahdollisimman hyvä pohja tulevalle lukemisen ja kirjoittamisen oppimiselle.

Varsinaista lukivaikeusdiagnoosia ei yleensä tehdä alle kouluikäiselle, koska lapsi ei vielä opettele varsinaista lukemista ja kirjoittamista. Lukivaikeuden ennusmerkit ja riskitekijät voidaan kuitenkin tunnistaa jo esiopetusiässä tai sitä ennen.

Jokainen lapsi tarvitsee oman reittinsä

Lukikuntoutuksessa ei ole yhtä kaikille sopivaa harjoituspakettia. Lukikuntoutuksen tarkoitus on auttaa lasta löytämään keinot, joilla kirjoitettu kieli alkaa vähitellen tuntua mahdolliselta, ymmärrettävältä ja hallittavalta.

Ja ehkä ennen kaikkea: auttaa lasta huomaamaan, että lukemisen alkuvaikeus ei tarkoita sitä, ettei hän voisi oppia.