Kun lukeminen on kouluikäiselle raskasta

Lukemaan oppiminen on yksi koululaisen merkittävimmistä taidoista. Se avaa oven oppikirjoihin, tehtäviin, tiedonhakuun ja vähitellen yhä itsenäisempään toimimiseen. Kaikille lapsille lukemaan oppiminen ei kuitenkaan ole helppoa. Joillekin kirjaimet, äänteet, tavujen yhdistäminen ja sanojen lukeminen vaativat huomattavasti enemmän aikaa ja ponnistelua kuin ikätovereilta.

Kun lukeminen on lapselle raskasta, se ei välttämättä näy ulospäin lukemisen vaikeutena. Lapsi saattaa vältellä läksyjä, hermostua helposti, väsyä koulupäivän jälkeen tai keksiä monenlaisia syitä sille, miksi lukemista pitäisi lykätä. Vanhemmasta voi tuntua, ettei lapsi vain viitsi harjoitella. Todellisuudessa taustalla voi olla hyvin todellinen kokemus siitä, että lukeminen on työlästä.

Tässä blogisarjassa tarkastelemme lukemista ja lukikuntoutusta erityisesti lapsen arjen näkökulmasta. Ensimmäisessä osassa pysähdymme sen äärelle, mitä lukivaikeudella tarkoitetaan, mitä lukemisen edellytyksiä rakennetaan jo ennen kouluikää ja miltä lukemisen vaikeus voi lapsesta tuntua.

Mitä lukivaikeudella tarkoitetaan?

Lukivaikeus eli dysleksia on lukemisen ja kirjoittamisen erityinen vaikeus. Se voi näkyä esimerkiksi lukemisen hitautena ja epätarkkuutena, vaikeutena yhdistää kirjaimia ja niitä vastaavia äänteitä, tavujen ja sanojen hahmottamisen vaikeutena sekä kirjoittamisen haasteina.

Lukivaikeus ei tarkoita sitä, ettei lapsi voisi oppia lukemaan sujuvastikin. Päinvastoin: lapsella voi olla paljon vahvuuksia esimerkiksi päättelyssä, luovuudessa, tiedon omaksumisessa kuuntelemalla tai asioiden ymmärtämisessä. Haaste liittyy nimenomaan siihen, miten kirjoitettua kieltä opitaan käsittelemään ja tuottamaan.

On myös hyvä erottaa toisistaan lukivalmiudet, lukemisen ja kirjoittamisen oppimisen vaikeudet sekä lukivaikeus diagnoosina. Lukivaikeusdiagnoosia ei voida tehdä ennen kuin lapsi on saanut opetusta lukemiseen ja kirjoittamiseen. Alle kouluikäisellä voidaan sen sijaan tunnistaa lukemisen oppimisen kannalta merkityksellisiä taitoja ja mahdollisia riskitekijöitä sekä tukea niitä.

Lukemisen pohja rakennetaan jo ennen kouluikää

Kyky oppia lukemaan ei ala vasta ensimmäisestä koulupäivästä. Sen taustalla on joukko kielellisiä ja muita taitoja, joita lapsi harjoittelee jo varhaislapsuudessa.

Näitä kutsutaan lukivalmiuksiksi. Niihin kuuluvat esimerkiksi:

• puheen ja kielen ymmärtäminen
• sanavarasto ja käsitteet
• kiinnostus kirjoihin ja yhteisiin lukuhetkiin
• ymmärrys siitä, että puhetta voidaan esittää kirjoitettuna tekstinä
• kirjainten ja niiden nimien tunteminen
• äänteiden tunnistaminen ja käsittely eli fonologinen tietoisuus
• tavujen ja sanojen hahmottaminen
• kyky yhdistää kuultu äänne sitä vastaavaan kirjaimeen.

Lukivalmiuksissa on luonnollisesti yksilöllistä vaihtelua. Kaikkien lasten ei tarvitse olla taitojensa kanssa samalla viivalla ennen kouluikää tai koulun alkuvaiheessa. Jos lapsella kuitenkin on selviä vaikeuksia esimerkiksi puheen ja kielen kehityksessä, äänteiden hahmottamisessa, kirjainten oppimisessa tai riimien ja tavujen käsittelyssä, asiaan kannattaa kiinnittää huomiota jo varhain.

Varhainen tuki ei tarkoita sitä, että lapselle pitäisi opettaa lukemista mahdollisimman aikaisin. Tärkeämpää on vahvistaa niitä taitoja, joiden varaan lukeminen myöhemmin rakentuu – lapselle sopivalla ja myönteisellä tavalla.

Kun lukeminen vie paljon energiaa

Kuvitellaan tilanne, jossa lapselle annetaan koulussa lyhyt teksti luettavaksi.

Lapsi katsoo ensimmäistä sanaa. Hän yrittää palauttaa mieleensä kirjainten äänteitä, yhdistää niitä toisiinsa ja muodostaa sanan. Seuraava sana vaatii saman ponnistelun. Ja seuraava. Ja seuraava.

Lapsen huomio kuluu itse lukemiseen niin voimakkaasti, että tekstin sisällön ymmärtämiseen jää vähemmän voimavaroja.

Lukeminen voi tällöin tuntua hitaalta, raskaalta ja turhauttavalta. Lauseen alkupää on saattanut jo unohtua, kun on päästy loppuun. Kun samaa harjoitellaan päivä toisensa jälkeen, lapsi saattaa alkaa ajatella: Minä en osaa tätä. Muut osaavat. Miksi minun pitää aina lukea?

Tämä on tärkeä näkökulma myös lapsen käyttäytymisen ymmärtämisessä.

Lukemista välttelevä lapsi ei useinkaan ole laiska. Läksyihin suuttuva lapsi ei välttämättä ole hankala. Kirjan pois työntävä lapsi ei välttämättä kaipaa enemmän samaa harjoittelua.

Jos tehtävä on lapselle toistuvasti hyvin kuormittava, välttely voi olla lapsen tapa suojautua epämiellyttävältä tilanteelta.

Kuormitus voi näkyä monella tavalla

Lapsi ei aina osaa itse sanoittaa, että lukeminen on hänelle vaikeaa. Sen sijaan kuormitus voi näkyä käyttäytymisessä.

Lapsi saattaa esimerkiksi:

• vältellä lukemista tai läksyjen aloittamista
• väsyä nopeasti lukiessa
• hermostua tai luovuttaa helposti
• pyytää jatkuvasti aikuista lukemaan puolestaan
• yrittää arvailla sanoja niiden ulkonäön perusteella
• lukea hyvin hitaasti tai takellellen
• unohtaa nopeasti aiemmin harjoitellun sanan tai lauseen alun
• kokea epäonnistumiset voimakkaina ja alkaa epäillä omia kykyjään.

Joskus lapsi saattaa myös yrittää peittää vaikeuttaan. Hän voi esimerkiksi vitsailla, vaihtaa puheenaihetta tai saada tilanteen muuten näyttämään siltä, ettei lukeminen oikeastaan kiinnostakaan.
Siksi lapsen käytöstä on hyödyllistä tarkastella kysymällä: Mitä tämän käytöksen taustalla voisi olla?

Lukemisen vaikeus vaikuttaa koko perheen arkeen

Lukemisen harjoittelu ei tapahdu vain koulussa. Kotona voidaan tehdä läksyjä, lukea kokeisiin, harjoitella lukuläksyjä ja kuunnella lapsen lukemista.

Kun lukeminen on lapselle helppoa, nämä tilanteet voivat olla melko arkisia. Kun lukeminen on vaikeaa, niistä voi muodostua koko perheen yhteinen stressin aihe.

Vanhempi haluaa auttaa ja kannustaa. Lapsi taas saattaa kokea, että häntä jälleen pyydetään tekemään asiaa, joka tuntuu kurjimmalta.

Silloin hyväkin tarkoitus voi johtaa tilanteeseen, jossa molemmat turhautuvat.

Vanhemman ei tarvitse kuitenkaan ratkaista lukemisen vaikeutta yksin. Tärkeää on ennen kaikkea huomata, jos lapsi joutuu käyttämään lukemiseen poikkeuksellisen paljon energiaa, ja kertoa havainnoista koululle ja tarvittaessa muille ammattilaisille.

Lukivaikeus ei määrittele lasta

On tärkeää muistaa, että lukemisen vaikeus on vain yksi osa lapsen taitoja.

Lapsi voi olla taitava rakentamaan, loistava keksimään tarinoita, kiinnostunut luonnosta, hyvä muistamaan kuulemaansa tai taitava ratkaisemaan ongelmia – vaikka lukeminen olisi hänelle vaikeaa.

Tavoitteena ei ole tehdä lapsesta mahdollisimman nopeaa lukijaa hinnalla millä hyvänsä. Tavoitteena on auttaa lasta oppimaan lukemisen ja kirjoittamisen taidot mahdollisimman toimivalla tavalla, löytämään itselleen sopivia strategioita ja ennen kaikkea säilyttämään kokemus siitä, että hän pystyy oppimaan.

Kun ymmärrämme, miksi lukeminen on lapselle raskasta, pystymme myös paremmin ymmärtämään lasta.

Seuraavassa osassa siirrymme käytännön puolelle: siihen mitä lukikuntoutuksessa oikeastaan harjoitellaan ja miten puheterapia voi tukea lasta lukemisen ja kirjoittamisen vaikeuksissa. Tervetuloa lukemaan sarjan osa 2!