Työ vei Millan voimat – ”Enää en suostu riskeeraamaan terveyttäni työn takia”

Milla kiukutteli työkavereilleen ja tiuskaisi lopulta myös asiakkaalle. Vuosia jatkunut epävarmuus työpaikalla ja jatkuva uhka lomautuksesta olivat syöneet hänen voimansa. Silmu-kurssilla hän ymmärsi, millainen muutos hänen täytyi tehdä.

Kyllä tämä tästä kohta helpottaa.

Sitä 38-vuotias Milla oli tolkuttanut itselleen pitkään. Hänen työpaikallaan oli ollut toistuvasti lomautuksia ja yt-neuvotteluja. Huoli töiden jatkumisesta ja taloudellisesta tilanteesta oli painanut Millan mieltä lähes neljä vuotta.

”Se oli pitkittynyttä piinaa”, Milla muistelee.

Esihenkilö vakuutteli, että ennen pitkää helpottaa, mutta epämääräinen tilanne nakersi Millan voimavaroja päivä päivältä.

”Toleranssini pienillekin vastoinkäymisille oli lopulta lähes olematon. Kiukuttelin työkavereilleni ja vetäydyin itsekseni takahuoneeseen.”

Vakava hälytysmerkki oli, kun Milla tiuskaisi asiakkaalle.

Vaikka Milla huomasi uupuneensa, hän pitkitti lääkäriin menoa. Onneksi työpaikan määräaikaisessa terveystarkastuksessa sairaanhoitaja kysyi, miten Milla voi.

”Ensimmäiset kymmenen minuuttia vain itkin”, hän kertoo.

Uupumus vei elämänilon

Terveystarkastuksesta Milla ohjattiin suoraan työterveyteen. Siellä hän kertoi, ettei jaksanut oikein enää mitään eikä millään ollut mitään väliä. Elämä oli sinnittelyä.

”Nukahtelin istualleni pitkin päivää. En jaksanut tehdä edes niitä asioita, joista ennen nautin. En tuntenut enää mitään.”

Lisäksi Milla sai paniikkikohtauksia sekä töissä että vapaa-ajalla.

”Ahdistus oli tosi kovaa, kun piti lähteä ihmisten ilmoille. Siksi pysyttelin lähinnä kotona.”

Työterveydessä pitkään jatkunut tilanne alkoi viimein purkautua. Diagnoosiksi lääkäri kirjoitti keskivaikean masennuksen. Milla jäi pitkälle sairauslomalle.

Ensimmäiseksi hän keskittyi riittävään uneen.

”En ollut pitkään aikaan nukkunut kunnolla, joten sairausloman alussa panostin vain uneen ja lepäämiseen.”

Kun Millan vointi alkoi kohentua, lääkäri ehdotti, olisiko Milla kiinnostunut Silmu-kurssista. Se on mielenterveyden tueksi suunniteltu Kelan kustantama ryhmäkuntoutus, jonka tavoitteena on tarjota tukea arjessa selviytymiseen ja lisätä voimavaroja.

Herkästi kuormittuvana Milla ajatteli, että Silmu-kurssilta voisi löytyä työkaluja oman jaksamisen tueksi – ei pelkästään työhön vaan arkeen kokonaisuudessaan.

”Varsinkin sosiaaliset tilanteet olivat minulle vaikeita. Ajattelin, että kurssilla on varmaankin muita samassa tilanteessa olevia ihmisiä, joten ehkä he ymmärtävät, jos haluan toisinaan olla omissa oloissani.”

Taideterapiasta löytyi yllättävä keino purkaa pahaa oloa

Kun Silmu-kurssi alkoi, Milla oli palannut jo osa-aikaisesti töihin.

”Kurssin ensimmäinen viiden vuorokauden jakso tuli siinäkin mielessä hyvään aikaan, että sain hyvän hengähdyshetken töistä.”

Kurssin alkuun sisältyi ryhmäkeskusteluja, pienryhmätyöskentelyä, yksilötapaamisia ja asiantuntijaluentoja. Millalle on jäänyt mieleen lääkärin luento mielen ja kehon yhteydestä.

”Hän kertoi, että stressi altistaa esimerkiksi sepelvaltimotaudille. Jos mieli ei voi hyvin, se kuormittaa myös kehoa.”

Kaikkein merkityksellisintä oli kuitenkin kurssin vertaistuki. Mukavan kurssiporukan kanssa oli helppo olla.

”Tajusin, etten ole yksin tässä tilanteessa. Muiden kokemuksista sain myös uusia näkökulmia itselleni.”

Kahdeksan viikon etäjakson aikana Milla jatkoi kuntoutusta erilaisten verkossa tehtävien harjoitusten, videoiden ja äänitteiden avulla. Sen jälkeen oli vielä toinen viiden vuorokauden kurssijakso.

Varsinkin taideterapiaan Milla ihastui kurssin aikana.

”En ollut ajatellutkaan, miten taiteen kautta voi purkaa pahaa oloa ja sisällä vellovia tunteita.”

Vähemmän paineita ja stressiä

Kurssin edetessä Milla huomasi, että aiemmin olemattomiin hiipunut toleranssi kasvoi. Stressitasot laskivat ja töissäkin jaksoi paremmin.

”Kurssin aikana ymmärsin, ettei maailma kaadu, vaikka en juokse pää kolmantena jalkana ja ota paineita kaikesta. Asiat ratkeavat usein ilman stressaamistakin.”

Töissä Milla ei hermostu enää pienistä vastoinkäymisistä, sillä hän tietää, etteivät kaikki asiat ole omissa käsissä.

”Ennen stressasin asioista, joihin en voinut vaikuttaa. Nyt ajattelen, että moni asia on sellainen, joille en voi mitään ja niistä on siksi turha stressata.”

Muutos on huomattu työpaikallakin.

”Työkaveri sanoi, että ennen olin se, joka stressasi eniten. Nyt olen se, joka stressaa vähiten”, Milla naurahtaa.

Erityisesti hänen mieleensä on jäänyt kuntoutuksesta se, että itsestään saa pitää huolta.

”Heti kun alkaa tuntua siltä, etten jaksa ja kaikki kaatuu niskaan, keskityn ensimmäisenä siihen, että teen asioita, joista saan virtaa ja voimaa. Tyhjennän kalenterin ja panostan palauttaviin asioihin.”

Ennen Milla ajatteli, että hän voi pitää huolta hyvinvoinnistaan vasta, kun on tehnyt sitä, tätä ja tuota.

”Nyt revin vaikka väkisin aikaa siihen, että voin lähteä kävelylle, kierrätyskeskuskierrokselle kaverin kanssa tai olla perheen kesken.”

Työ ei saa viedä kaikkea virtaa

Silmu-kurssin aikana Millalle kirkastui, ettei hän voi vaikuttaa siihen, miten asiat hänen työpaikallaan hoidetaan.

”On helpompi hengittää, kun tiedän, ettei minun tarvitse olla loppuelämääni työpaikassa, jossa ei ole mahdollista voida hyvin. Onneksi voin etsiä muita töitä.”

”Enää en suostu riskeeraamaan terveyttäni työn takia”, hän lisää.

Millalle tärkeä oivallus on ollut se, että sillä on suuri merkitys, miltä olo tuntuu työpäivän jälkeen. Ei saa olla niin, että virta on loppu, kun hän lähtee töistä.

”Päinvastoin: päivän jälkeen virtaa pitää riittää vielä muuhunkin elämään”, hän kiteyttää.

Silmu-kurssia Milla suosittelee myös muille, jotka kamppailevat kuormittumisen kanssa.

”On silmiä avaavaa päästä juttelemaan ihmisten kanssa, jotka ovat samassa tilanteessa. Sain kurssilta myös uuden ystävän. Hänen kanssaan jatkoimme toistemme tukemista kurssin päätyttyäkin.”

(Millan nimi on muutettu.)