90-vuotiaan isän kaatumiset huolestuttivat perhettä – ratkaisu löytyi fysioterapeutin kotikäynneistä

Kian isän suurin toive on saada asua omassa kodissaan mahdollisimman pitkään. Kun kaatumiset lisääntyivät ja liikkuminen muuttui epävarmaksi, perhe päätti hankkia fysioterapiaa kotiin.

Vielä muutama vuosi sitten Kian isä jumppasi päivittäin ja piti aktiivisesti huolta kunnostaan. Hiljalleen liikkuminen kuitenkin väheni.

”Jumppaaminen alkoi olla vaikeampaa, ja kun isän jumppapaikallekin on muutama porras, sinne siirtyminen kävi työlääksi”, isänsä omaishoitajana toimiva Kia kertoo.

Kun jumppaaminen jäi pois, myös kävely muuttui epävarmemmaksi. Vähitellen jopa tuolilta ylös nouseminen alkoi olla hankalaa.

Sitten Kian isä kaatui ja kolautti takaraivonsa niin pahasti, että hän joutui useaksi päiväksi sairaalaan.

Sairaalajakson jälkeen Kia ja hänen sisaruksensa alkoivat pohtia, miten uusia kaatumisia voisi ehkäistä. Niitä kun oli sattunut aiemminkin.

”Isän toive on, että hän saisi asua mahdollisimman pitkään kotona. Siksi mietimme, voisiko fysioterapiasta olla apua toimintakyvyn ylläpitämiseen”, Kia kertoo.

Aluksi ajatuksena oli, että Kian isä tekisi fysioterapeutilta saamiaan harjoitteita omatoimisesti. Ne jäivät kuitenkin helposti tekemättä. Myös fysioterapeutin vastaanotolle kulkeminen oli hankalaa.

Lopulta ratkaisu löytyi fysioterapeutin kotikäynneistä.

Fysioterapiaa kotona

Coronarian fysioterapeutti Laura Kovanen alkoi käydä Kian isän luona kolme kertaa viikossa.

”Alkukartoituksessa selvitettiin, mitkä olivat liikkumisen ja kotona toimimisen suurimmat haasteet. Harjoittelu rakennettiin niiden ympärille”, Kovanen kertoo.

Fysioterapiassa harjoitellaan juuri niitä taitoja, joita Kian isä tarvitsee kotona: siirtymistä huoneesta toiseen, turvallista vessassa käymistä sekä rollaattorilla kääntymistä ja sänkyyn menemistä.

Istumasta seisomaan nouseminen on yksi kotona pärjäämisen edellytys. Kian isän kohdalla keskityttiin aluksi siihen.

”Aiemmin isä yritti päästä ylös käsilihaksiaan käyttäen, mutta fysioterapeutilta hän oppi, että eteenpäin nojaavassa asennossa nouseminen tapahtuu paljon helpommin”, Kia avaa.

Nyt Kian isä nousee jälleen tuolilta ilman apua.

”Kyse on oikeanlaisesta tekniikasta ja siitä, että jalkojen ja keskivartalon lihaksia saadaan riittävästi vahvistettua”, Kovanen kertoo.

Lisäksi Kian isä on harjoitellut esimerkiksi turvallista kääntymistä, sivuaskeleiden ottamista ja takaperin kävelyä. Näin hän pystyy liikkumaan myös kotinsa kapeimmissa tiloissa ja pääsee istumaan keittiönpöydän ääreen.

Tuloksia säännöllisellä harjoittelulla

Aiemmin erityisesti isän öiset vessakäynnit huolestuttivat Kiaa.

”Vaikka yövyn isäni luona, mietin aina, kaatuuko isä yöllä vessaan mennessään.”

Nyt säännöllisen fysioterapian ansiosta kävelystä on tullut aiempaa varmempaa. Harjoittelun merkitys näkyi myös kesätauon aikana, kun fysioterapiakäyntejä oli tavallista harvemmin. Kia huomasi muutoksen nopeasti.

”Kun käyntejä vähennettiin, takapakkia tuli heti ja kävely muuttui huterammaksi. Toisaalta muutos parempaan tapahtui myös nopeasti, kun siirryttiin jälleen kolmeen fysioterapiakertaan viikossa”, hän kertoo.

Vaikka kaatumisia ei ole saatu kokonaan estettyä, Kian isän toimintakyky on säilynyt niin hyvänä, että arki sujuu kotona.

”Oikeanlaisella ja ennen kaikkea säännöllisellä fysioterapialla on valtava merkitys siinä, että ikäihmiset voivat asua kotona. Olisi hienoa, että myös yhteiskunta tukisi toimintakyvyn ylläpitämistä nykyistä enemmän. Siinä missä kotihoitoon saa tukea, myös kotona järjestettävään fysioterapiaan kannattaisi panostaa”, Kia sanoo.

Fysioterapeutti Laura Kovanen on samaa mieltä. Siitä on hyötyä, että harjoittelu tehdään nimenomaan kotona.

”Tutussa kotiympäristössä harjoittelu on yleensä sujuvampaa, ja harjoitukset voi linkittää suoraan niihin toimintoihin, joita kotona tarvitaan”, hän sanoo.

Ei pelkkää lihaskuntoharjoittelua

Fysioterapiassa ei ole kyse vain lihaskuntoharjoittelusta. Käynneillä tehdään esimerkiksi tasapainoharjoituksia, kehon hallintaa tukevia harjoitteita sekä tehtäviä, jotka kehittävät koordinaatiota.

”Toiminnallinen tasapainoharjoitus voi olla esimerkiksi sellainen, että pitää kurottaa jokin esine ja siirtää se muualle niin, että tasapaino säilyy, vaikka toinen käsi irtoaa rollaattorista. Näin keskittyminen ohjautuu tasapainon säilyttämisen lisäksi arkeen liittyvän tehtävän suorittamiseen”, Kovanen kertoo.

Kian mielestä fyysisen harjoittelun rinnalla yhtä tärkeää on ihmisen kohtaaminen.

”Käynneillä hoidetaan ihmistä kokonaisvaltaisesti, ei pelkästään hänen lihaksiaan. Fysioterapeutti on isälle myös tuttu ihminen, jonka kanssa voi jutella tavallisista arjen asioista. On todella tärkeää, että vanhuksella on sosiaalisia kontakteja”, hän sanoo.

Kovanen puolestaan muistuttaa, että ammattilaisen ohjauksessa harjoittelu on myös turvallista.

”Fysioterapeutti osaa huomioida asiakkaan kokonaisterveydentilan, jotta kuormitusta on riittävästi mutta ei liikaa.”

Kian isä on suhtautunut fysioterapiaan motivoituneesti, ja näkyvät tulokset kannustavat jatkamaan harjoittelua.

”Nyt toivomme, että isä pysyy kävelykykyisenä mahdollisimman pitkään, jotta arki kotona onnistuu myös jatkossa.”

Lihaskunnon ja liikkumiskyvyn ylläpitäminen on tärkeää kaikenikäisille, mutta ikäihmiselle ne ovat keskeisiä itsenäisen arjen ja kotona pärjäämisen kannalta.

”Olemme onnellisia siitä, että isä saa asua toiveensa mukaisesti kotona. Satsaus fysioterapiaan on todella kannattanut.”

(Kian nimi on muutettu.)