Jerry Krekilä sai moottoripyöräonnettomuudessa vakavan aivovamman – nyt hän pelaa Suomen CP-jalkapallomaajoukkueessa

Jerry Krekilä joutui opettelemaan uudelleen puhumisen ja kävelemisen. Nyt pitkäjänteinen kuntoutuminen on vienyt hänet aina Suomen maajoukkueeseen asti.

Keväällä 2013 Jerry Krekilä oli vuoden ensimmäisellä moottoripyöräajelullaan, kun kolmion takaa tuli auto ja törmäsi häneen.

”Muistan lentäneeni ilmassa ja ajatelleeni, että olin muka jollain ilveellä onnistunut väistämään auton.”

Muuta Jerry ei onnettomuudesta muistakaan. Hän sai kolarissa vakavan aivovamman.

Seuraavat puolitoista kuukautta Jerry makasi koomassa. Herättyään hän luetteli lääkärille maanrakennusyrityksensä Y-tunnuksen.

”Olin käyttänyt sitä niin paljon, että se oli painunut mielen syövereihin.”

Ei paluuta entiseen

Sairaalassa Jerry ei vielä ymmärtänyt, kuinka vakavasti hän oli loukkaantunut.

”Taisi mennä useampi vuosi, ennen kuin todella ymmärsin sen”, Jerry muistelee.

Tuolloin 23-vuotiaalla Jerryllä oli edessään pitkä ja raskas kuntoutuminen. Kaikki piti opetella uudelleen: puhuminen, käveleminen ja monet arkiset asiat.

”Hampaat taisin sentään osata harjata.”

Aluksi Jerry pystyi puhumaan vain muutaman sanan kerrallaan. Liikkumisen apuna hänellä olivat pyörätuoli ja rollaattori, sillä lihasvoimat olivat alkuun lähes olemattomat. Sinnikkään kuntoutumisen ansiosta kävelykyky alkoi vähitellen palautua.

Vaikeinta Jerrylle oli kuitenkin hyväksyä, ettei elämä enää palaisi entiselleen.

”Välillä mietin, että onko loppuelämäni pelkkää kotona olemista.”

Jalkapallosta uusi suunta

Vähitellen elämään alkoi kuitenkin löytyä uutta sisältöä. Jerryn neuropsykologi ehdotti, että tämä voisi palata vanhan harrastuksensa, jalkapallon, pariin. Ajatus tuntui aluksi mahdottomalta.

”Tuntui, ettei minusta ikipäivänä tulisi enää jalkapalloilijaa.”

Kesti pitkään, ennen kuin Jerry rohkaistui edes seuraamaan paikallisen edustusjoukkueen, ONSin, pelejä. Pikkuhiljaa hän tutustui pelaajiin, joiden asenne teki häneen vaikutuksen.

”Vaikka oli vaikeaa, he nousivat eivätkä jääneet surkuttelemaan. Ajattelin, että jos he pystyvät siihen, miksen minäkin. Se motivoi yrittämään.”

Lopulta Jerry uskaltautui itsekin kentälle. Aluksi jo alkulämmittelyt veivät voimat, eikä juokseminen todellakaan onnistunut.

”Onnettomuudesta meni liki kahdeksan vuotta ennen kuin kykenin ottamaan ensimmäiset juoksuaskeleeni.”

Kuntoutuksessa ei ole vapaapäiviä

Jalkapallosta Jerry sai innostavan syyn panostaa kuntoonsa. Vaikka vuosien kuntoutuminen oli jo tuottanut tulosta, kehitettävää riitti edelleen.

Vuonna 2024 Jerry muutti Ouluun ja jatkoi neurologista fysioterapiaa Coronarialla.

”Olin silloin kohtuullisessa kunnossa, mutta viimeisen parin vuoden aikana on tapahtunut valtava harppaus. Juoksuvauhti on kasvanut ja voimaa tullut huomattavasti lisää.”

Neurologisessa fysioterapiassa keskitytään nykyään erityisesti liikkuvuuden, liikeratojen ja toimintakyvyn kehittämiseen. Harjoittelussa huomioidaan myös aivovamman vaikutukset, sillä Jerryn vointi ja toimintakyky vaihtelevat päivästä toiseen.

”Etsimme jatkuvasti helpotusta niihin asioihin, jotka ovat minulle vaikeita. Samalla huomioidaan se, mihin harjoittelullani tähtään.”

Fysioterapiassa Jerry saa myös ohjausta omatoimiseen harjoitteluun. Hän käy aktiivisesti kuntosalilla ja huolehtii päivittäisestä liikkumisesta mäyräkoiransa kanssa.

”Kuntoutuksessa ei ole vapaapäiviä.”

Kuntoutujasta maajoukkuepelaajaksi

Vuosien harjoittelu on tehnyt tehtävänsä. Nykyään Jerry pelaa Suomen CP-jalkapallomaajoukkueessa jo toista vuottaan.

Ajatus maajoukkueessa pelaamisesta oli noussut esiin jo aiemmin neuropsykologin vastaanotolla. Lopulta Jerry rohkaistui ottamaan yhteyttä joukkueenjohtajaan. Ensimmäisellä kerralla asia jäi vielä sikseen, mutta kun juoksukunto ja pelitaidot kehittyivät, hän päätti yrittää uudelleen.

”Aluksi kuvittelin, että siellä vain pyöritellään palloa, mutta siellä todella osataan pelata!”

Maajoukkueessa pelaaminen motivoi Jerryä pitämään huolta kunnostaan ja kehittymään jatkuvasti.

”Joukkueen taso on kova. Haluan pitää kuntoni vähintään nykyisellä tasolla ja mielellään parantaakin sitä, jotta pysyn porukassa mukana.”

Neurologisella fysioterapialla on ollut ratkaiseva merkitys Jerryn kuntoutumisessa.

”En minä missään maajoukkueessa pelaisi ilman sitä.”

Nyt Jerryn tavoitteena on pysyä niin hyvässä kunnossa kuin suinkin mahdollista.

”En halua jämähtää kotiin. Vaikka en pääse enää siihen tilanteeseen, jossa olin ennen onnettomuutta, yritän elää omalla tavallani mahdollisimman normaalia elämää.”