Kivut hallitsivat Saijan elämää – TULES-kuntoutus auttoi palauttamaan toimintakyvyn

Saija kärsi niin kovista jalkakivuista, että jokainen työpäivä oli tuskaa. Jalka saattoi pettää alta, eivätkä edes kipulääkkeet aina auttaneet. Tuki- ja liikuntaelinsairauksia sairastaville tarkoitettu kuntoutuskurssi muutti suunnan. ”En edes muista, milloin olisin viimeksi joutunut turvautumaan kipulääkkeisiin”, Saija sanoo nyt.

”Töissä ajattelin vain, että pääsisipä kotiin istumaan ja lepäämään, jotta jaksaisin seuraavana päivänä mennä taas töihin”, viisikymppinen Saija aloittaa.

Oudot jalkakivut olivat ilmestyneet pari vuotta aiemmin. Aluksi Saija ajatteli, että jalat vain väsyvät poikkeuksellisen paljon, koska hän joutuu olemaan töissä koko ajan niiden päällä.

”En silloin osannut ajatella, että kivuille voisi olla sen kummempaa syytä.”

Ajan kuluessa kivut kuitenkin pahenivat ja muuttuivat sietämättömiksi. Lopulta kipuja oli niin paljon, että Saijan jalat saattoivat pettää kävellessä.

”Käveleminen, seisominen ja ihan vain oleminen oli tuskaa. En kyennyt enää menemään kyykkyyn tai polvilleni, vaikka työssäni se olisi ollut toisinaan välttämätöntä.”

Saija käytti jatkuvasti pitkävaikutteisia kipulääkkeitä selvitäkseen työpäivistä – eivätkä nekään aina riittäneet.

Kipujen syy selviää

Saijan jalkakivut olivat toisinaan niin kovia, että ne vaikuttivat myös nukkumiseen.

”Kipu säteili selkään, ja ennen pitkää se vaikutti myös pääkoppaani.”

Tilanne ei vain ärsyttänyt vaan myös huolestutti.

”Pelkäsin, etten pysty kävelemään pian ollenkaan. Mietin, miksi jalkani eivät enää toimi.”

Kun kehityskeskustelussa esihenkilö kysyi Saijan voinnista, hän mainitsi jatkuvat jalkakivut. Esihenkilö ehdotti, että Saija menisi työterveyshoitajan juttusille, sillä pari vuotta kestäneeseen kipuun pitäisi saada apua.

Työterveydessä selvisi, että Saijalla on polvissa kulumaa, mikä vaikeutti liikkumista ja teki esimerkiksi portaissa kulkemisesta hankalaa. Polvien kulumia hoidetaan pääasiassa oireita lievittämällä. Siksi Saijalle ehdotettiin myös tuki- ja liikuntaelinsairauksia sairastaville tarkoitettua kuntoutuskurssia.

”Olin pitkään ollut elämättä elämääni, joten kuntoutus tuntui suorastaan lottovoitolta.”

Rohkeutta luottaa omaan kehoon

TULES-kuntoutuskurssilla etsitään uusia tapoja tulla toimeen sairauden aiheuttamien rajoitteiden kanssa. Ensimmäisenä kuntoutuspäivänä Saija ja muut osallistujat harjoittelivat jalan nostamista tuolille.

Saija oli pitkään vältellyt ylimääräistä liikkumista, jotta kivut eivät lisääntyisi. Kun jalka piti nostaa tuolille, ensimmäinen ajatus oli, ettei hän voi tehdä niin.

”Ryhmäkuntoutuksessa jokainen eri kipuvaiheessa oleva ainakin yritti saada jalkansa tuolille, joten minäkin uskalsin kokeilla. Siitä kaikki sitten lähti, rohkeudesta yrittää.”

Rohkeus onkin yksi niistä asioista, jotka jäivät Saijalle mieleen kuntoutuksesta.

”Olin alkanut pelätä kehoni käyttämistä. Kotonakin vain istuin, ettei sattuisi mitään.”

Kuntoutuksessa Saija sai uudenlaista luottamusta omaan kehoonsa. Tukena oli moniammatillinen tiimi fysioterapeuteista psykologeihin. Lisäksi hän sai yksilöllistä ohjausta samalla kun ryhmän kanssa tehtiin niin liikkuvuustreeneja, rentoutusharjoituksia kuin monenlaisia liikuntalajikokeiluja. Saija tykästyikin erityisesti vesijuoksuun ja TRX-harjoitteluun.

”Toisaalta ymmärsin, ettei välttämättä tarvitse hankkia kuntosalikorttia tai uimahallilippuja, vaan voi tehdä paljon asioita kotona, vaikka samalla kun katselee televisiota”, Saija sanoo.

Kapeutunutta elämää

Jatkuvien kipujen kanssa eläminen oli johtanut siihen, että Saijan koko elämä oli pikkuhiljaa kapeutunut.

”Elämäni oli sitä, että kävin töissä, menin kotiin istumaan ja sitten nukkumaan. Kaikki muu oli jäänyt.”

Saija ei jaksanut pitää yhteyttä ystäviinsä, saati tavata heitä. Liikuntaakaan hän ei enää harrastanut. Elämä pyöri kivun ja sen välttelyn ympärillä.

Heti kuntoutuksen alussa Saijan omaohjaaja löysi hänen suurimmat ongelmakohtansa. Niihin keskittymällä kivut vähenivät. Se taas vaikutti hänen mielialaansa.

”Mieli kirkkaampana jaksoin taas tavata ystäviä ja tehdä muutakin kuin istua kotona.”

Saijaa auttoi esimerkiksi sen ymmärtäminen, että keho koostuu osista, joiden on tarkoitus olla tasapainossa suhteessa toisiinsa. Palikka palikan päälle -ajatus kirkasti sen, että esimerkiksi pään ja hartialinjan oikea asento vaikuttaa myös muun kehon toimintaan.

Kuntoutuksen edetessä ja kipujen lieventyessä osallistujien piti keksiä itselleen motivoiva välitehtävä. Saija kehitti löytöretkeilykonseptin.

”Olin pitkään miettinyt, miten Mannerheimin patsas voi olla keskellä tamperelaista metsää. Päätin, että ensimmäinen löytöretkeilykohteeni on lähteä katsomaan, missä se siellä on.”

Ei enää kipulääkkeillä sinnittelyä

Kuntoutuksen aikana tapahtunut muutos on melkoinen.

”Jossain vaiheessa en meinannut päästä edes autoon, kun jalka ei noussut. Kuntoutuksessa opettelin houkuttelemaan jalan mukaan kyytiin. Enää asiaa ei tarvitse erikseen ajatella.”

Kun ennen kuntoutusta Saija odotti työpäivän jälkeen pääsevänsä kotiin istumaan, nykyisin hän odottaa, että pääsee kävelylle.

”Nyt taas elän. Enkä edes muista, milloin olisin viimeksi joutunut turvautumaan kipulääkkeisiin.”

Coronarian TULES-kurssit järjestetään rentouttavissa hotelli- ja kylpyläympäristöissä. Kurssi kestää 13 päivää ja toteutetaan kolmessa jaksossa.

”Sain kurssilta todella paljon eväitä tulevaan. Muutenkin koin, että kuntoutuksessa sain pysähtyä keskittymään vain itseeni”, Saija toteaa.

(Saijan nimi on muutettu.)