”Ennen ajattelin, että jos on jalkatreenipäivä, sitten tehdään jalkatreeni” – Kuntoutuksessa Pasi Rääpysjärvi oppi kuuntelemaan kehoaan

Pasi Rääpysjärvi, 52, hakeutui lääkäriin, kun toisesta kädestä katosi puristusvoima. Taustalla oli pitkään jatkuneita kipuja, joihin hän oli jo tottunut. Vasta kuntoutuksessa hän oppi kuuntelemaan kehonsa viestejä.

Kun maitopurkki ei enää meinannut pysyä kädessä, Pasi Rääpysjärvi tajusi, että jotain on pahasti vialla. Oikean käden puristusvoima oli kadonnut lähes kokonaan. Sitä ennen hän oli kärsinyt jatkuvista kiputiloista.

”Ajan myötä kipuihin tottui, enkä enää tiennyt, mikä on normaalia”, Pasi kertoo.

Hän oli ollut aina silloin tällöin myös sairauslomalla vaikeiden kipujen takia. Päivisin niiden kanssa pärjäsi kipulääkkeiden voimin, mutta öinen leposärky teki nukkumisesta lähes mahdotonta.

”Kun uni menee huonoksi, se vaikuttaa kaikkeen muuhunkin, myös mielialaan.”

Kehoa kuunnellen

Kun käden puristusvoima katosi, sähköasentajana työskentelevä Pasi hakeutui lääkäriin. Hänet ohjattiin magneettikuvaan, ja tilanne osoittautui niin vakavaksi, että leikkaus tehtiin jo seuraavana yönä. Pasin niskaan asennettiin implantti.

Leikkauksen jälkeen lääkäri ehdotti Kiila-kuntoutusta. Se on Kelan tukema kuntoutus, joka on tarkoitettu työkyvyn tueksi silloin, kun sairaus on heikentänyt jaksamista.

”Ajattelin, että aina voi oppia jotain uutta, joten ilman muuta halusin mukaan”, Pasi sanoo.

Kuntoutuksen alussa kartoitettiin hänen kokonaistilanteensa.

”Aika nopeasti kävi selväksi, että olen suorittaja.”

Paljon liikkuva ja kunnostaan huolehtiva Pasi oli tottunut menemään suunnitelmien mukaan – kehon viesteistä huolimatta.

”Jos kalenterissa luki jalkatreeni, sitten se myös tehtiin. Ei tullut mieleenkään keventää.”

Erilaisia tuki- ja liikuntaelinvaivoja oli ollut jo pitkään. Pasin olkapää oli leikattu useaan kertaan ja alaselkäkin oireillut. Siksi kuntoutuksen keskeiseksi tavoitteeksi nousi yksi asia: pysyä ehjänä.

”Olen toki tiennyt palautumisen tärkeyden, mutta vasta kuntoutuksessa todella sisäistin sen. Ei voi jatkuvasti hakata omaa rajoitintaan vastaan.”

Kuntoutus yllätti monipuolisuudellaan

Pasin mukaan kuntoutus oli sopivasti vaihtelevaa – pitkästymään ei päässyt.

”Päiviin mahtui luentoja, keskusteluja ja tekemistä. Yhtenä päivänä mentiin golfaamaan, toisena uimaan”, hän kertoo.

Erityisen yllättynyt hän oli siitä, kuinka monen eri alan ammattilaisia kuntoutujien tukena on.

”Jokaisella on omanlaisensa vaivat, mutta jokaiseen tilanteeseen löytyi oikea asiantuntija.”

Kuntoutuksessa työskentelee moniammatillinen tiimi psykologeista ravitsemusterapeutteihin, fysioterapeuteista lääkäreihin.

Pasin kohdalla tarkasteltiin myös ruokavaliota. Hän oli jo valmiiksi tarkka syömisestään, mutta kuntoutuksessa tehtiin pieniä muutoksia esimerkiksi proteiinin lähteisiin.

”Vaihdoin punaisen lihan tilalle kalaa ja kanaa. Kun sepelvaltimotauti kulkee suvussa, sillä on merkitystä.”

Suurin muutos tapahtui korvien välissä

Kuntoutuksen jälkeen Pasin tilanne on parantunut selvästi: kivut ovat lievittyneet ja uni kohentunut. Suurin muutos ei kuitenkaan ole ollut fyysinen.

”Tämä on vaatinut paljon työtä korvien välissä. Minulla on niin vahva taipumus vain mennä ja tehdä, vaikka sattuisi.”

Nykyään Pasi osaa myös levätä ja keventää treenejään tarpeen mukaan.

”Kuntoutuksessa todella ymmärsin, että ihminen on kokonaisuus. Kuormitus ei tule vain työstä, vaan myös liikunnasta, unesta ja kaikesta muusta elämässä.”

Pasin kokemukset kuntoutuksesta ovat niin myönteisiä, että hän suosittelee sitä myös muille.  

”Töissä on kyselty, millaista kuntoutus on. Olen sanonut suoraan, että jos mahdollisuus tulee, kannattaa mennä. Kun on itse valmis tekemään muutoksia, apua kyllä löytyy.”