Nuori murehtii kaikkea – milloin vanhemman kannattaa huolestua?

Murehtiminen kuuluu nuoruuteen, mutta joskus huolet alkavat hallita elämää. Psykoterapeutti Elina Peurala kertoo, mistä vanhempi tunnistaa liiallisen murehtimisen ja miten nuorta voi auttaa.

Miksi nuori murehtii niin paljon?

Murehtiminen on normaalia, varsinkin nuoruudessa, kun elämässä tapahtuu paljon muutoksia.

”Nuoruuden keskeisiin kehitystehtäviin kuuluu rakentaa identiteettiä, irrottautua vanhemmista ja suunnata kohti itsenäisyyttä. Murehtiminen on luonnollinen osa tätä”, Coronarian psykoterapeutti Elina Peurala kertoo.

Varsinkin itsenäistymiseen liittyvät kysymykset pyörivät monen nuoren mielessä:

Saanko opiskelupaikan? Osaanko asua yksin? Miten ylipäätään pärjään elämässä?

”Eräs nuori kerran sanoikin, että koulussa pitäisi olla kansalaistaidon kurssi, jossa käydään läpi elämän perusasiat lähtien verojen maksamisesta.”

Oman tulevaisuuden lisäksi nuoria huolettavat maailman tapahtumat, kuten sodat, ilmastokriisi ja talouden epävarmuus.

”Moni tuntuu kantavan harteillaan koko maailman murheita.”

Nuoria askarruttaa myös oma paikka muiden joukossa: hyväksytäänkö minut tällaisena kuin olen?

Läheistenkin hyvinvointi voi painaa nuoren mieltä. Osa kantaa huolta esimerkiksi vanhempiensa jaksamisesta tai sisarustensa pärjäämisestä.

Miksi toinen nuori murehtii enemmän kuin toinen?

Kaikki nuoret eivät murehdi yhtä paljon. Peuralan mukaan murehtimistaipumukseen vaikuttavat muun muassa temperamentti ja kasvuympäristö.

”Toiset jäävät helpommin pyörittelemään asioita ja ovat ylipäätään herkempiä kuin toiset.”

Murehtiminen voi olla myös vanhemmilta, kavereilta tai muusta lähipiiristä opittu tapa.

Pahimmillaan murehtimisesta muodostuu itseään ruokkiva kierre.

”Jos esimerkiksi pelkää aina kaikista pahinta, siitä tulee automaattinen ajatusmalli, jolloin myös poimii kaiken negatiivisen ympäristöstään.”

Toisinaan huolikierteeseen juuttuneen nuoren voi olla vaikea nähdä vaihtoehtoisia tapoja ajatella.

"Nuoruuteen liittyvä mustavalkoinen ajattelu saattaa osaltaan vaikuttaa tähän", Peurala lisää.

Mistä tunnistaa, että nuori murehtii liikaa?

Peuralan mukaan olisi oikeastaan outoa, jos mikään ei koskaan huolestuttaisi nuorta. Murehtiminen kuuluu elämään. Ongelmaksi se muuttuu silloin, kun murehtiminen jää päälle ja alkaa haitata nuoren tavallista arkea.

”Unet kärsivät, tutut rutiinit menevät sekaisin eikä kouluunkaan jaksa lähteä”, Peurala luettelee hälytysmerkkejä.

Myös fyysiset oireet voivat lisääntyä. Nuorella saattaa olla toistuvasti päänsärkyä tai vatsakipuja, joille ei löydy selvää syytä.

Mielialan vaihtelut kuuluvat nuoruuteen, mutta jos ärtyisyys tai vetäytyminen lisääntyy huomattavasti, vanhemman kannattaa kiinnittää tilanteeseen huomiota.

Myös jatkuva varmistelun tarve voi kertoa liiallisesta murehtimisesta.

”Nuori saattaa esimerkiksi kysellä vanhemmiltaan toistuvasti, miten nämä voivat tai jaksavat.”

Miten vanhempi voi helpottaa nuoren oloa?

Nuoren loputtomalta tuntuva huolikela voi saada vanhemman tuntemaan itsensä voimattomaksi. Peuralan mukaan paljon on kuitenkin tehtävissä. Ensimmäinen askel on osoittaa kiinnostusta nuoren ajatuksia kohtaan.

”Vaikka vastausta ei aina tulekaan, silti voi kysyä kuulumisia tai päivän tapahtumia.”

Aina ei kuitenkaan tarvitse kysellä, eikä nuorta kannata painostaa puhumaan. Yhteiset arjen hetket voivat tarjota nuorelle luontevan tilaisuuden kertoa huolistaan.

”Yhdessä voi syödä, puuhastella kotona tai vaikka ulkoilla. Ei tarvitse tehdä mitään ihmeellistä. Arkinen yhdessäolo on parasta läsnäoloa.”

Kun nuori kertoo huolistaan, hän kaipaa ennen kaikkea aitoa ymmärrystä. Peurala muistuttaa, ettei huolia pidä vähätellä mutta ei myöskään kauhistella.

"Nuorelle voi olla myrkkyä kuulla vanhemman tokaisevan, että älä nyt viitsi, eihän tuo mitään haittaa. Toisaalta taas vanhemman voimakas kauhistelu voi vain lisätä nuoren huolta."

Usein riittää, että vanhempi tunnustaa tilanteen sellaisena kuin se on ja osoittaa, ettei nuoren tarvitse selvitä yksin.

”Jos nuorta huolettaa esimerkiksi perheen vaikea taloustilanne, vanhempi voi todeta, että näin todella on, mutta me huolehdimme tästä.”

Vanhempi voi myös kysyä, millaista tukea nuori häneltä toivoo. Jos puhuminen tuntuu vaikealta, nuorta voi kannustaa kirjoittamaan ajatuksiaan esimerkiksi viestiksi tai kirjeeksi.

Milloin nuori tarvitsee ulkopuolista apua?

Jos murehtiminen alkaa kaventaa nuoren elämää huomattavasti, kannattaa harkita ammattilaisen apua. Erityisesti koulunkäynnin vaikeutuminen ja ihmissuhteista vetäytyminen ovat merkkejä siitä, ettei huolten kanssa kannata jäädä yksin.

”Ensimmäiseksi voi ottaa yhteyttä esimerkiksi kouluterveydenhoitajaan tai koulukuraattoriin.”

Peuralan mukaan nuorten kynnys hakea apua on madaltunut hänen uransa aikana.

”Nykyään nuoret osaavat jo itse pyytää päästä juttelemaan ammattilaiselle, joskus jopa yhdessä kaverin kanssa.”

Jos huolet alkavat hallita nuoren elämää, apua voi saada myös psykoterapiasta. Siellä nuori voi oppia tunnistamaan omia ajatusmallejaan ja harjoitella uudenlaisia tapoja suhtautua huoliinsa.

Apuna voidaan käyttää esimerkiksi murehtimispuuta, jonka avulla huolet jaetaan kahteen ryhmään: niihin, joihin voi itse vaikuttaa, ja niihin, joihin ei voi.

Tavoitteena on auttaa nuorta tunnistamaan, milloin huolehtiminen on hyödyllistä ja milloin se vie tarpeettomasti voimia.

”Vanhemmankaan tehtävä ei ole poistaa kaikkia nuoren huolia, vaan olla turvallinen aikuinen, jonka puoleen nuori voi aina kääntyä”, Peurala muistuttaa.