Poika nojaa käteen turhautuneena.

Lasten ja nuorten neuropsykiatriset oireet ja häiriöt

Joskus arjen haasteiden taustalta löytyy jokin neuropsykiatrinen häiriö kuten ADHD, ADD tai autismikirjon häiriö. Ota yhteyttä Vinski-poliklinikalle, kun haluat vanhempana pohtia tai selvitellä arjessa oireilevan lapsen tai nuoren tilannetta.

Neuropsykiatriset oireet ja häiriöt ovat väestössä tavallisia, ja niitä myös tunnistetaan aiempaa paremmin.

Adhd

Neuropsykiatrisista häiriöistä ADHD on yleisin: noin 5–8 % väestöstä kärsii keskittymisen vaikeuksista, impulsiivisuudesta ja levottomuudesta.

Oireet ja diagnosointi

ADHD:n varhainen havaitseminen on tärkeää. Oikea-aikaisella diagnostisoinnilla  voidaan ehkäistä myöhäisiä haittoja.

ADHD kyetään diagnostisoimaan jo ennen kouluikää. Tuolloin oireena on vahvimmin levottomuus. Kouluiässä toimintakykyä usein häiritsee keskittymisvaikeudet ja impulsiivisuus. Nuoruudessa ja aikuisuudessa oireet haittaavat opiskelua ja työelämässä selviytymistä. Lapsuudessa tavallisia liitännäispulmia ovat käyttäytymisen ongelmat, heikko pettymyksensietokyky ja itsetuntopulmat. Noin 70–80 %:lle ilmaantuu ahdistusta tai masennusta. ADHD kuormittaa ystävyyssuhteita ja perheen elämää.

Hoito ja kuntoutus

ADHD:n hoito ja kuntoutus on nykyään tehokasta. Hoidossa käytetään erilaisia valmentavia ja terapeuttisia menetelmiä sekä mahdollisesti myös lääkehoitoa.

add

ADD on tarkkaavaisuuden häiriö, johon ei liity niinkään impulsiivisuutta eikä levottomuutta kuten ADHD:n. Jotkut aikuiset kuitenkin kertovat, että heillä oirekuva näyttäytyi lapsuusiässä ADHD:n  tapaisena. Aikuisena, kun ylivilkkaus ja impulsiivisuus ovat vähentyneet, jäljelle on jäänyt tarkkaamattomuus.

Lapsella ADD näyttäytyy keskittymisen vaikeutena, ”haaveiluna”.  Yleensä ADD lapsilla on suuria haasteita oman toiminnan ohjauksessa eli arjen sujuvuudessa. Erilaiset toimet, kuten pukeminen, läksyistä huolehtiminen ja hygienian hoito omatoimisesti, ovat vaikeita. Lisäksi tavarat ovat usein hukassa ja asiat unohtuvat. Lapsi vaatii paljon aikuisen tukea ja ohjausta.

ADD diagnostisoidaan usein myöhemmin kuin ADHD, koska oireilu ei ole niin
näkyvää ulospäin. ADD aiheuttaa kuitenkin vaikeuksia arkeen: koulussa oppimiseen ja työssä selviämiseen. Hoitomuodot ovat samankaltaiset kuin ADHD:ssa.

autismi

Autismikirjon häiriöt syntyvät aivojen erilaisen kehityksen seurauksena neurobiologiselta pohjalta. Autismikirjon häiriöt ovat yleisempiä kuin aiemmin on luultu.

Toimintakyky  eri henkilöillä vaihtelee suuresti kirjon sisällä. Vaikeasti autistinen henkilö tarvitsee jatkuvaa ohjausta, valvontaa ja tukea. Toisaalta, lievästä autistisesta häiriöstä kärsivä selviää hyvin yhteiskunnassa.

Oireet

Autismikirjolle on yhteistä erityisesti sosiaalisissa taidoissa esiintyvät vaikeudet. Autistisen henkilön on vaikea ymmärtää sosiaalisia tilanteita ja jakaa toisten kanssa yhteisiä keskustelun aiheita ja mielenkiinnon kohteita. Lisäksi autistisella  henkilöllä voi olla
erityispiirteitä puheessa tai laajemmin kommunikaatiossa. Joillekin autistisia henkilöllä on tarkkoja rutiineja tai intohimoisia mielenkiinnon kohteita. Useimmilla on aistiyli- tai -ali-herkkyyksiä ja stressinsietokyky on alentunut.

Diagnosointi

Vaikea autismi todetaan jo pikkulapsikaudella, mutta lievien autististen häiriöiden  diagnostisointi jää usein kouluikään. Henkilö voi myös jäädä kokonaan ilman diagnoosia.

Diagnostisointi on tärkeää, jotta ympäristön ja henkilön itsensä ymmärrys omia toimintamalleja kohtaan lisääntyy ja henkilö saa tarvitsemaansa kuntoutusta.

Autistiseen  häiriöön ei ole lääkehoitoa, mutta erilaisia valmentavilla keinoilla ja terapioilla saadaan usein suurta helpotusta arjen pulmiin. Monella autistisella henkilöllä on usein lisäksi ADHD- tai ADD-pulmaa.

Pakko-oireiset häiriöt

Pakko-oireisiin häiriöihin kuuluvat pakkoajatukset ja -toiminnot. Pakkoajatuksia voi olla myös irrallisina. Lapsilla pakon omaisuutta liittyy tiettyihin kehitysvaiheisiin. Aikuisista pakko-oireita on noin kahdella kolmella prosentilla.

Tyypillisiä pakko-oireita

Pakkoajatukset ovat toistuvasti mieleen tulevia ahdistavia ajatuksia, joita pyritään helpottamaan ja nollaamaan pakko-toiminnoilla. Tyypillisiä pakko-oireita ovat esimerkiksi tarkistamiseen, terveyteen, hygieniaan, järjestelyyn, seksuaalisuuteen ja aggressiivisuuteen liittyvät pakkoajatukset ja -toiminnot.

Pakkotoiminnan tekeminen usein lievittää ahdistuneisuutta, mutta pakottava ajatus tulee pian uudelleen mieleen ja johtaa jälleen pakkotoimintoon. Häiriöstä puhutaan, jos oireet aiheuttavat haittaa, esimerkiksi vievät paljon aikaa ja vaikeuttavat ihmissuhteita.

Hoitokeinot

Stressi ja ahdistuneisuus lisäävät pakko-oireita. Usein muihin häiriöihin, kuten masennukseen, ahdistukseen, syömishäiriöihin ja psykoottisiin sairauksiin, liittyy pakko-oireita. Hoitokeinoina käytetään psykoterapiaa, käyttäytymisterapeuttisia menetelmiä ja lääkehoitoa.

Touretten oireyhtymä

Touretten oireyhtymä alkaa yleensä 4–6 vuoden ikäisenä. Oireyhtymään on geneettinen alttius, mutta myös ympäristötekijöillä voi olla vaikutusta.

Oireet

Ensimmäisenä alkavat motoriset tic-oireet eli nykimiset. Oireina voi olla esimerkiksi silmien räpyttelyä ja kasvojen alueen vääntelyä. Liikkeet voivat myöhemmin moninaistua.

Äänelliset oireet alkavat myöhemmin. Yleensä ne ovat alkuun esimerkiksi nenän niiskutusta tai yskähtelyä, sanatoistoa tai kaikupuhetta.

Kun henkilöllä on ollut sekä äänellisiä että motorisia oireita pitkäaikaisesti, puhutaan Touretten oireyhtymästä.

Hoitokeinot

Oireyhtymä voi olla hyvin lievä, josta ei juuri ole haittaa, mutta toisaalta myös hyvinkin vaikea-asteinen. Usein liitännäisongelmana saattaa olla ADHD tai pakko-oireinen häiriö.

Hoitokeinona on käytetty lääkehoitoa, mutta mitään yksittäistä täsmälääkettä ei kuitenkaan ole, vaan usein joudutaan etsimään sopivaa lääkettä ja annosta. Erilaisia terapeuttisia keinoja, kuten tavan kääntämistä tai siedättämistä, käytetään myös.

Stressi, jännitys, väsymys ja ahdistus pahentavat usein oireita, joten rentoutumiskeinojen opettelusta on hyötyä.