Mitä puheterapeutti oikeastaan tekee? - Katsaus Kelan vaativana lääkinnällisenä kuntoutuksena järjestettävään puheterapiaan

Monille vanhemmille puheterapia on tuttu jo lapsuudesta. Ehkä vanhempi on itse käynyt puheterapiassa harjoittelemassa R-äännettä. Nykyään puheterapian kenttä ulottuu kuitenkin paljon yksittäisten äänteiden harjoittelua laajemmalle. Suomessa lapset, joille on myönnetty Kelan vaativana lääkinnällisenä kuntoutuksena järjestettävää puheterapiaa, saavat huomattavasti laaja-alaisempaa tukea.

Puheterapia koskee arkea

Kelan tukemaa puheterapiaa saavat lapset, joilla on merkittäviä vaikeuksia kommunikoida, osallistua ja toimia arjessa.

"Vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen tavoitteena on auttaa sinua toimimaan arjen eri tilanteissa sairaudesta tai vammasta huolimatta. Kuntoutuksessa etsitään yhdessä keinoja, jotka helpottavat arjessa selviytymistä." (Kela) [kela.fi]

Vaikeudet voivat liittyä kaikkeen epäselvästä puheesta autismiin tai erilaisiin toimintarajoitteisiin. Suurin puheterapiaan tuleva ryhmä on lapset, joilla on tai joille myöhemmin asetetaan kehityksellinen kielihäiriö (Developmental Language Disorder, DLD). Se on yleisin neurokehityksellinen häiriö ja sitä esiintyy arviolta noin kahdella lapsella jokaisessa koululuokassa.

Diagnoosi ei kuitenkaan automaattisesti johda puheterapiaan. Ratkaisevaa on se, miten vaikeudet vaikuttavat lapsen toimintakykyyn ja osallisuuteen arjessa. Kela hakee vastauksia esimerkiksi seuraavaan kysymykseen: "Onko henkilöllä sellaisia vaikeuksia kommunikoida ja toimia arjessa, että säännöllinen kuntoutus on tarpeen toimintakyvyn vahvistamiseksi?"

Siksi Kelan tukemassa puheterapiassa keskitytään yhdessä löytämään keinoja, jotka helpottavat arkea. Tähän kuuluu tiivis yhteistyö lapsen läheisten, perheen, lähiverkoston sekä arkiympäristöjen, kuten päiväkodin tai koulun, kanssa. Tähän sisältyvät tavoitteet, menetelmät, verkostotapaamiset ja pitkäjänteinen tuki.

Puheterapia vaativana lääkinnällisenä kuntoutuksena

Jotta puheterapiaa voidaan myöntää Kelan vaativana lääkinnällisenä kuntoutuksena, tarvitaan julkisessa terveydenhuollossa laadittu kuntoutussuunnitelma. Tämä tarkoittaa yleensä sitä, että lapsi on jo tavannut puheterapeutin, lääkärin ja mahdollisesti muitakin asiantuntijoita julkisella puolella. Lapsen tilannetta on arvioitu, perhe on saanut ohjausta, ja lapsi on usein saanut jo tukea, apuvälineitä ja mahdollisesti puheterapiaa.

Haettavan ja myönnettävän puheterapian määrä vaihtelee, mutta lähtökohtana on, että kuntoutustarve on pitkäaikainen, vähintään vuoden mittainen.

Kun perheelle on myönnetty puheterapia ja sopiva puheterapeutti on löytynyt, yhteistyö alkaa. Kun lapsi aloittaa puheterapian minun kanssani, ensimmäiset käynnit kuluvat yleensä tutustumiseen. Jotta hyvä yhteistyö ja kuntoutus voivat toteutua, puheterapeutin on tärkeää saada kokonaiskuva lapsen elämästä ja arjesta, esimerkiksi:

• keitä kuuluu lapsen lähipiiriin (esim. perhe, suku, koti ja arjen rutiinit)
• keitä lapsi tapaa arkipäivisin (esim. päiväkodin, koulun tai harrastusten aikuiset)
• millainen on perheen elämäntilanne, arvot ja voimavarat
• millaisia toiveita, ajatuksia, unelmia ja tarpeita lapsella ja perheellä on
• mitä vaikeuksia lapsi kohtaa arjessaan
• mitkä ovat lapsen vahvuudet, kiinnostuksenkohteet ja ominaisuudet

Yhdessä lapsen ja perheen kanssa pohdimme, mitä toimintarajoite tai kehityksellinen haaste tarkoittaa arjessa, millaista tukea lapsi tarvitsee ja millaiset menetelmät voivat auttaa hänen taitojensa kehittymistä.

Puheterapia toteutuu lapsen arkiympäristöissä

Moni perhe yllättyy siitä, että puheterapia toteutuu usein lapsen luonnollisissa ympäristöissä, kuten kotona, päiväkodissa tai koulussa. Tavoitteena on, että harjoiteltavat taidot toimivat siellä, missä lapsi elää jokapäiväistä elämäänsä.

Siksi yhteistyö lapsen arkiympäristön aikuisten kanssa on puheterapeutille erittäin tärkeää. Puheterapeutti osallistuu myös esimerkiksi päiväkotien ja koulujen verkostopalavereihin.

Vaativa lääkinnällinen kuntoutus kuulostaa ehkä hienolta ja raskaalta termiltä, mutta käytännössä puheterapia mukautetaan aina lapsen toimintakyvyn ja tavoitteiden mukaan. Aluksi puheterapeutti arvioi lapsen tämänhetkistä taitotasoa esimerkiksi seuraavien kysymysten avulla: Miten lapsi kertoo nimensä? Miten lapsi ilmaisee tarvitsevansa jotakin? Ymmärtääkö lapsi vuorottelua? Miten lapsi leikkii muiden lasten kanssa?

Puheterapeutti seuraa ja harjoittelee näitä taitoja yhdessä lapsen kanssa terapian tavoitteiden mukaisesti. Tavoitteet perustuvat kuntoutussuunnitelmaan ja lääkärin laatimiin suosituksiin.

Lapselle puheterapia tarkoittaa usein mahdollisuutta leikkiä, pelata ja kommunikoida rauhallisessa ympäristössä yhden aikuisen kanssa ilman kiirettä. Leikkejä ja pelejä käytetään motivoimaan lasta sekä harjoittelemaan niitä taitoja, jotka tuntuvat haastavilta. Puheterapeuttina minä ohjaan, tuen, kannustan ja kuljen rinnalla. Joskus johdan toimintaa, joskus seuraan lapsen aloitteita.

Puheterapia ei ole vain 45 minuuttia viikossa

45 minuutin puheterapiakäynti vastaa alle yhtä prosenttia lapsen valveillaoloajasta viikon aikana. Siksi pelkät terapiakäynnit eivät riitä muuttamaan tai vahvistamaan taitoja, vaan tarvitaan myös vanhempien, läheisten, opettajien ja muiden lapselle tärkeiden aikuisten tukea. Yhteistyö ja ohjaus ovat olennainen osa puheterapeutin työtä, ja niiden merkitys tulee korostumaan entisestään myös Kelan tukemassa terapiassa. Kela on jo pitkään korostanut lähiverkoston osallistumista esimerkiksi terapian tavoitteiden asettamiseen.

Ohjaus ei tarkoita sitä, että puheterapeutti vain jakaa tietoa läheisille. Se ei myöskään tarkoita, että vanhemmasta, läheisestä tai henkilökunnan jäsenestä pitäisi tulla puheterapeutti. Ohjauksessa pohditaan yhdessä tilanteita, toimintakykyä ja mahdollisia etenemistapoja. Usein huomio kohdistuu lapsen taitoihin tai haasteisiin, mutta yhtä tärkeää on tarkastella sitä, miten ympäristö tukee lasta näissä tilanteissa. Ohjauksessa puheterapeutti voi joskus antaa kotiharjoituksia, joskus ehdottaa uusia toimintatapoja, joskus tarjota vaihtoehtoisia näkökulmia, joskus avata lukkiutuneita tilanteita ja joskus auttaa ympäristöä tunnistamaan oman voimansa lapsen kehityksen tukemisessa.

Pienilläkin asioilla voi olla suuri vaikutus. Esimerkiksi muutaman sekunnin pidempi odotusaika vastaukselle, kuvallisen päiväjärjestyksen käyttäminen luokassa pelkän tekstin sijaan, kahden vaihtoehdon tarjoaminen avoimen kysymyksen sijaan tai lapsen kertomuksen laajentamisen tukeminen voivat olla puheterapeutin antamia käytännön vinkkejä.

Lapselle on kuitenkin myönnetty puheterapia hänen parhaakseen. Tarkoituksena on, että hän pystyy kieleen, puheeseen tai kommunikaatioon liittyvistä haasteista huolimatta toimimaan arjessaan mahdollisimman hyvin. Jotta puheterapia olisi vaikuttavaa, tarvitaan sekä terapiakäyntejä että ympäristön tukea.

Terapiassa puheterapeutti voi tarjota lapselle aikaa ilmaista itseään, ohjausta äänteiden harjoitteluun, selkeitä rakenteita sosiaaliseen vuorovaikutukseen, kompensoivia strategioita ja motivaatiota kommunikointiin. Nämä käynnit eivät kuitenkaan yksin riitä ilman ympäristöä, joka kulkee kohti samoja tavoitteita. Arjessa lapsen lähiympäristö pystyy usein harjoittelemaan taitoja osana rutiineja ja toimintatapoja sekä tukemaan lasta silloin, kun vaikeuksia ilmenee.

Puheterapian tavoitteena ei ole, että lapsi suoriutuu hyvin terapiakäynnillä. Tavoitteena on, että lapsi pystyy ilmaisemaan ajatuksiaan, ymmärtämään muita, rakentamaan ihmissuhteita ja olemaan osallinen ja aktiivinen toimija omassa elämässään.