Vuorovaikutus parisuhteessa – näin vältät turhat riidat
Turhia riitoja tulee välillä parisuhteessa, mutta niiltä voi välttyä, kun sanoittaa tunteensa ja tarpeensa selkeästi. Toimintaterapeutti Oona Rautio kertoo, miten keskustella rakentavasti.
Parisuhteiden ristiriidat liittyvät usein kotitöihin tai ajankäyttöön. Näistä saatamme riidellä vuodesta tai vuosikymmenestä toiseen, mutta muutosta ei tapahdu. Räikeästi yleistäen voisi sanoa, että mies moittii naisen nipottavan kotitöistä ja nainen moittii, kun joutuu yksin tekemään kaiken.
NVC eli Nonviolent Communication on Marshall B. Rosenbergin kehittämä menetelmä, joka tunnetaan Suomessa nimellä Rakentava vuorovaikutus. Siinä puututaan rehellisesti mieltä askarruttaviin asioihin, ja selvitetään ristiriitoja avoimesti – kaikkia osapuolia kunnioittaen.
Menetelmä perustuu siihen, että jokaisella ihmisellä on universaalit tarpeet, jotka tulee tyydyttyä. Mikäli jokin tärkeä tarve jää tyydyttymättä, syntyy ristiriita. Tarpeita ovat esimerkiksi rakkaus, yhteys, ymmärretyksi ja kuulluksi tuleminen, kunnioitus ja turva.
NVC koostuu neljästä askeleesta:
- havainto (h)
- tunteet (tu)
- tarpeet (ta)
- pyyntö (p)
Ensin havaitsemme mitä jossain tilanteessa tapahtuu. Havainto täytyy ilmaista ilman minkäänlaista tulkintaa tai arviointia tilanteesta. Sen jälkeen kerromme miltä meistä tuntuu, kun havaitsemme jonkin teon. Seuraavaksi kerromme mahdollisimman selkeästi mikä tarve tunteen takana on. Näiden pohjalta esitämme pyynnön.
Esimerkiksi puoliso voisi sanoa toiselle näin: ”Kulta, harjasit hetki sitten hiuksesi vessassa. Lavuaarissa näyttäisi olevan hiuksia (h). Olen ärsyyntynyt (tu), kun haluaisin, että kotona olisi siistiä (ta). Voisitko ottaa hiukset lavuaarista ja laittaa ne roskakoriin (p)?”
Puoliso luultavimmin kerää hiukset pois lavuaarista tai ainakaan hänelle ei tule syyllistetty olo. Syyllistävä ja arviointia tekevä kommentti voisi olla esimerkiksi: ”Täällä on taas vessa täynnä hiuksia. Miksi aina jätät ne tuohon?”
Tällaiseen viestiin lähdetään helposti puolustautumaan: ”Ei ole kyllä täynnä, ehkä pari hiusta, ja on siellä sinunkin partakarvoja! Sitä paitsi viime viikollakin otin niitä pois, että en tosiaankaan aina jätä hiuksia sinne!”
Syyllistävä, arviointia ja tulkintaa sisältävä ja puolustukseen asettuva vuorovaikutus lähtee kiertämään kehää, eikä tilanne ratkea toivotulla tavalla.
Kuinka välttyä turhalta riidalta
Kuvitellaan monelle hyvin arkinen ja edelleen erittäin yleistetty tilanne. Vaimo on päässyt perjantaina töistä kotiin kello 14:30. Tämän jälkeen hän on käynyt ostamassa viikonlopun ruokatarvikkeet, hakenut lapsen päiväkodista, siivonnut eteisen, vastannut Wilma-viesteihin ja laittanut makaronilaatikon uuniin.
Mies tulee kotiin töistä kello 16:30 ja rojahtaa tyytyväisenä sohvalle, nyt pääsee viikonlopun viettoon. ”Jaha, sinne vaan sohvanpohjalle heti, samahan se on!” Vaimo saattaa tiuskaista ja miehen rentoutuminen saa uuden käänteen: ”Tarvitseeko sinun aina valittaa joka asiasta?!”
Saadaanko molempia kunnioittava ja tyydyttävä ratkaisu tilanteeseen tällä tavalla? Vai paheneeko kenties riita? Vaimo saattaa alkaa puhua siitä, kuinka ei todellakaan aina valita, tai mies voi aloittaa mykkäkoulun tai paeta tilannetta autotalliin.
Mietitään tilanne NVC-menetelmää hyödyntäen. Naisella on tilanteessa tarve yhteistyöhön, vastuun jakamiseen ja myös nähdyksi tulemiseen. Miehellä on tarve rauhaan ja omaan tilaan työviikon päätteeksi. Molempien tarpeet jää tyydyttymättä edellä mainitulla vuorovaikutustavalla. Molemmat ovat tyytymättömiä, kenties ärtyneitä ja turhautuneitakin.
Rakentavaa vuorovaikutusta hyödyntäen vaimo voisi kertoa pelkkiä suoria havaintoja ilmaisten, mitä on tehnyt töiden jälkeen ja kertoa mitä tarpeita ja tunteita hänellä on. ”Mä oon turhautunut ja ärtynyt (tu), kun tarvisin vastuunjakoa ja yhteistyötä kotitöissä (ta)” – ja esittää pyynnön: ”Pyydän, että sä tänään katat pöydän ja hoidat tiskit ruokailun jälkeen (p). Mä olisin siitä tosi kiitollinen (tu).”
Puolison on oletettavasti helpompi ottaa tällainen viesti vastaan ja osallistua kotitöihin. Myös miehen kuitenkin on huolehdittava tarpeistaan ja tunteistaan, koska muuten miestä voi jäädä vaivaamaan se, ettei hän saanut levätä, kun sitä todella tarvitsi.
Mies voisi vastata naisen kumpaan tahansa kommenttiin esimerkiksi näin: ”Kuulen, että olet tosi turhautunut (tu). Olen tehnyt tällä viikolla 40 tuntia töitä (h). Olen tosi väsynyt (tu), ja kaipaan rauhaa ja tilaa (ta). Pyydän, että saisin nukkua perjantaisin töiden jälkeen 20 minuuttia (p). Se tekisi minut tyytyväiseksi (tu). Sen jälkeen voin kattaa pöydän ja hoitaa tiskit. (p)”
Emme ole ajatustenlukijoita
Kumppanin on helpompi ymmärtää toista, kun kerrotaan avoimesti miltä tuntuu, mikä tarve tunteen taustalla on ja ennen kaikkea esitetään selkeä pyyntö kumppanille, itselle tai molemmille. Mikäli näin ei tehdä, joutuu kumppani tekemään tulkintoja esimerkiksi mykkäkoulun tai syyttelyn perusteella.
Esimerkiksi tyttöjenillan venähdettyä pitkäksi mies pitää mykkäkoulua seuraavana aamuna. Nainen voi tehdä tulkinnan, että mies on vihainen, koska olisi halunnut viettää perjantai-illan yhdessä. Tosiasiassa voi olla, että kotiin tullessaan nainen jutteli puhelimessa kaverin kanssa, joten mies oli vihainen, kun hänellä olisi ollut tarve lepoon eikä saanut nukuttua.
Emme siis voi olettaa, että puolison tulisi ymmärtää mistä kiikastaa, kun vain ilmein ja elein osoitamme, että nyt on jokin hätänä – vaikka sitten kysyttäessä väittäisimme, että ei ole mitään hätää.
Kokeile viikko kuunnella kumppanisi erilaisia viestejä myötäelävästi: mikähän hänen tarpeensa ja tunteensa viestin takana oikeastaan on? Tarkastele myös omaa puhettasi: voisitko esittää ensi kerralla jonkin asian selkeämmin, ilman arvostelua tai olettamuksia. Tarkkaile mitä tämän viikon tutkimusmatkan aikana tapahtuu sinussa, puolisossasi ja teidän yhteisessä tavassanne olla vuorovaikutuksessa.
