Asiantuntija vastaa – Lapsen kiukkukohtaukset julkisella paikalla

Asiantuntija vastaa -sarjassamme kuntoutus- ja terapia-alan ammattilaiset vastaavat perheitä mietityttäviin asioihin, antavat vinkkejä arjen pulmatilanteisiin ja etsivät uusia tapoja ratkoa pieniä, mutta perheille suuria tilanteita.

Pulmatilanne: Olen alkanut pelkäämään ja välttelemään kauppareissuja 4-vuotiaan tyttäreni kanssa. Reissut päättyvät yleensä huutoon ja itkuun. Jos selviämme leluosaston ohi, viimeistään karkkihyllyillä alkaa vaatiminen ja kiellettäessä huuto. Minusta tuntuu, että helpointa on joko antaa periksi ja ostaa jotain tai jopa vältellä kauppareissua. Minua ahdistaa lapseni huono käytös ja pelkään, että muut vanhemmat ajattelevat, etten osaa kasvattaa lastani.

Toimintaterapeutti: Tilanne kuulostaa varmasti monen vanhemman mielestä tutulta. Kaupassa käymiseen voi tosiaan liittyä monenlaisia haasteita, jotka laittavat vanhemman voimavarat koetukselle.

Tilanteiden ennakoinnilla voidaan ainakin jossain määrin helpottaa kauppareissujen sujuvuutta. Jos suinkin mahdollista, kauppakäynnin ajankohdaksi kannattaa valita lapsen ja toki vanhemmankin jaksamisen sekä vireystilan kannalta suotuisa hetki päivästä. Työ- ja hoitopäivän jälkeen voimat voivat olla molemmilla vähissä ja tilanteet ehkä kärjistyvät helpommin.

Kaupassakäyntiä voidaan ennakoida ottamalla lapsi mukaan ostosten suunnitteluun. Lapsi voi osallistua kauppalistan tekoon esimerkiksi piirtämällä jonkun ostettavan tuotteen kuvan listalle. Kaupassa lapselle voi antaa tehtäväksi pitää huolta ostoslistasta ja pyytää vaikka kynällä rastittamaan jo korissa olevat tuotteet. Lapsi voi olla kaupassa apuna etsimässä ja punnitsemassa ostettavia tuotteita.

Lapsen kanssa voidaan jo kotona jutella siitä, että tänään ei osteta leluja tai karkkeja. Kotiin tai autoon voidaan tehdä kauppapassi, johon lapsi saa laittaa tarran silloin, kun kauppareissu on sujunut sovitulla tavalla. Kun tarroja on kertynyt esimerkiksi viisi tai kymmenen, voidaan toteuttaa lapsen toivoma yhteinen tekeminen, kuten yhteinen lautapeli, retkeily tai elokuva.

Tärkeää on, että lapsi tietää, mitä häneltä odotetaan. Jos sovitaan, että kauppareissun pitää sujua hyvin, voi lapsen olla vaikea ymmärtää, mitä se tarkoittaa. Jos sovitaan, että kaupasta ostetaan vain kauppalistalle kirjoitetut tuotteet, eikä muuta, on lapsen helpompi jälkikäteen arvioida, toteutuiko kauppareissu sovitusti. 

Huomioi omat voimavarat

Mikäli kaikesta ennakoinnista huolimatta kauppareissu päätyy huutoon, olisi hyvä, että vanhempi pystyy itse säilyttämään malttinsa. Lapselle voi ääneen sanoittaa hänen tunnettaan ja tuoda esille sen, että vanhempi on kuullut lapsen kiukun aiheen: Ymmärrän, että sinua harmittaa, kun tänään emme osta karkkia.

Muiden kaupassa asioivien katseista ei kannata tässä kohdassa välittää. Voihan olla, että moni yrittää katseellaan välittää empatiaa ja ymmärrystä itselleen tuttuun tilanteeseen. Omien voimavarojen mukaan kauppareissun voi joko viedä loppuun huutavan lapsen kanssa tai jättää ostokset sikseen ja lähteä lapsen kanssa kaupasta pois.

Ymmärrettävää on, että joskus näissä tilanteissa tuntuu helpoimmalta vain antaa periksi. Tämä on kuitenkin epäjohdonmukainen viesti lapselle ja helposti vahvistaa lapsen kokemusta siitä, että huutamalla asiat lopulta järjestyvät hänen tahtomallaan tavalla. 

Jälkeenpäin kotona, kun lapsi on jo rauhoittunut, olisi hyvä palata tilanteeseen lapsen kehitystasoon sopivalla tavalla. Tilannetta voidaan käydä läpi esimerkiksi leikin tai tarinan avulla, ja voidaan yhdessä pohtia, mistä harmi syntyi ja miten tilanteessa olisi voitu toimia toisin.

Anna ohjeet myönteisessä muodossa

lapset leikkivät aikuisen kanssa

Psykologi: Toimintaterapeutin vastaus sisälsi jo runsaasti hyviä vinkkejä, miten lapsen kanssa voi toimia. Taaperoikäisen kanssa on hyvä tehdä etukäteen sopimuksia, ja kun asiat sujuvat sovitulla tavalla, on tärkeää muistaa heti kiittää ja kehua lasta. Huomaathan myös hyvät asiat lapsessasi erityisesti silloin, kun arki on hankalaa uhmaikäisen kanssa!

Kaikki ohjeet olisi hyvä yrittää antaa myönteisessä muodossa tee näin. On parempi kertoa lapselle, mitä hänen halutaan tekevän, eikä sitä, mitä ei saa tehdä. Se, että lapselle kerrotaan, mitä ei saa tehdä, ei välttämättä auta lasta ymmärtämään, mitä hänen toivotaan tekevän. Esimerkiksi sen sijaan että sanot älä vaadi karkkia, sano mieluummin ohita karkkihylly nopeasti. 

Hankalissa tilanteissa voit myös yrittää harhauttaa lasta puhumalla jostakin aivan muusta (jokin lasta kiinnostava aihe) tai voit kokeilla innostaa lasta tekemään jotain muuta, kuten auttamaan ostoksien laittamisessa kassahihnalle.

Joidenkin lasten kanssa hassuttelu toimii hyvin, ja voit yrittää keksiä jotain jännää, kuten osaako lapsi kävellä kaupan lattialla olevaa viivaa pitkin tai voitte tanssahdella karkkihyllyjen ohi. Vain mielikuvitus on rajana, kun uhmaikäisen huomion yrittää saada muualle. 

OTA LAPSI MUKAAN PÄÄTÖKSENTEKOON

Tärkeää on myös ymmärtää, että lapsessasi ei ole mitään vikaa, vaikka hän raivoaa kaupassa, eikä se tarkoita, että olisit epäonnistunut vanhempana. On täysin normaalia, että alle kouluikäinen lapsi (tyypillisesti 2–4-vuotias) tahtoo voimakkaasti asioita, ja tämä kehitysvaihe kuuluu lapsen normaaliin psyykkiseen kehitykseen. Lapsi harjoittelee tahtomista, mikä on hyvä asia terveen itsetunnon kehittymisen kannalta.

Aikuisen tehtävä on olla johdonmukainen siinä, mitä lapsi voi saada ja mitä ei. Käytännössä arki voi välillä tuntua siltä, että lasta joutuu koko ajan rajaamaan ja kieltämään. Olisi hyvä, että lapsi saa myös välillä päättää joistakin asioista ja tehdä valintoja pienissä asioissa. Kauppareissuun lähdettäessä lapsi voi aikuisen ohjaamana valita esimerkiksi sopivista vaatteista toisen, valita kaupassa ostetaanko banaania vai päärynää välipalaksi tai leikitäänkö kauppareissun jälkeen ulkona vai sisällä. Onnistumisen kokemukset ja päätösten tekemisen harjoittelut tukee lapsen itsetuntoa.

Toisinaan voi olla, että mikään hyvistäkään keinoista ei toimi, ja joudut vanhempana vastaanottamaan lapsesi kiukun ja ehkä kantamaan hänet ulos kaupasta. Vanhemman tehtävä on uskaltaa silloin antaa lapsen raivota, eikä jättää häntä yksin kiukkunsa kanssa. Lapsen tunnetta voi yrittää sanoittaa, ja hänelle voi määritellä paikan, missä hän voi rauhoittua. Kaikki lapset eivät välttämättä halua kiukkukohtauksen aikana tulla esimerkiksi syliin, jolloin heidät voi ohjata johonkin muuhun turvalliseen paikkaan. Toisinaan kiukku voi kestää jonkin aikaa.

Ole saatavilla, kun lapsi kaipaa lohdutusta

Kun lapsi on valmis ottamaan lohdutusta vastaan, on tärkeää, että aikuinen on silloin saatavilla. Tällöin lapsi saa ymmärryksen siitä, että kielteisetkin tunteet ovat sallittuja ja hän on siitä huolimatta rakastettu. Tämä tukee tervettä tunne-elämän kehitystä, ja lapsi oppii pikkuhiljaa säätelemään omia tunteitaan paremmin. Tämä edellyttää kuitenkin, että lapsella on tässä kehitysvaiheessa lupa kiukutella turvallisesti, ja aikuinen osoittaa hyväksyvänsä sen pysymällä rauhallisena, sanoittamalla lapsen tunnetta ja tarjoamalla hänelle lohtua, kun hän on sitä valmis vastaanottamaan.

On ymmärrettävää, että edellä mainittu tilanne herättää aikuisessakin voimakkaita tunteita ja voi olla vaikeaa olla suuttumatta lapselle. Jos niin pääsee käymään ja tulet huutaneeksi lapselle, voit pyytää lapseltasi anteeksi, ja sanoittaa ja selittää omaa tunnettasi. Esimerkiksi äiti/isi suuttui, kun meidän piti lähteä pois kaupasta ja ostokset jäivät tekemättä. Se harmitti, koska piti lähteä uudestaan kauppaan. Aikuinen voi antaa lapselle mallin siitä, miten pyydetään anteeksi ja sanoitetaan tunteita.

Huom. Vastaukset soveltuvat normaalisti kehittyvän pienen lapsen tilanteeseen. Mikäli lapsellasi on kehityksessään erityisiä haasteita, kuten puheen tai kielen kehityksen viivettä, tai lapsellasi on taipumusta esimerkiksi vahingoittaa itseään tai jotakuta toista kiukutellessaan, on tärkeää jutella asiasta asiantuntijan kanssa. 

Riitta Karhunen, toimintaterapeutti
Katja Pihlava, kehitys- ja kasvatuspsykologian erikoispsykologi