Mindfulness rauhoittaa villit tenavat

Onko lapsellasi haasteita tunteiden säätelyssä tai tuottaako hänelle stressiä pelko siitä, ettei kukaan halua leikkiä hänen kanssaan? Näihin tilanteisiin voi auttaa mindfulness-harjoitukset.

Mindfulnessilla tarkoitetaan hyväksyvää ja tietoista läsnäoloa. Toimintaterapeutti Merja Tompurin mukaan sillä voidaan vahvistaa lapsen voimavaroja ja lapsen ja aikuisen välistä yhteyttä. Säännöllinen harjoittelu vaikuttaa kuormituksen tasapainoon, sosiaaliseen ympäristöön ja toimintakulttuuriin.

Sen vaikutukset ovat sekä pitkäaikaisia että hetkellisiä, eli yksittäisellä harjoituksella voi vahvistaa rauhoittumisjärjestelmän toimintaa yksittäisessä tilanteessa.

Mindfulnessia voidaan käyttää lasten kanssa muun muassa silloin, kun lapsi on kuormittunut eli stressaantunut tai jos lapsella on haasteita tunteiden säätelyssä. Lapsillakin on siis stressiä, sillä stressireaktio on fysiologinen, ja se tapahtuu kaikilla ihmisillä samalla tavalla. Lasten kohdalla puhutaan kuitenkin usein kuormituksesta, koska se on lempeämpi sana. Lapset voivat olla herkempiä stressille, koska heillä ei ole vielä omia taitoja käsitellä sitä.

Stressiä lapset voivat tuntea aistimuksista tai siitä ettei opi jotain asiaa. Myös kaverisuhteet aiheuttavat lapsille paljon stressiä, kun he huolestuvat, ettei kukaan tykkää hänestä tai heitä huolestuttaa, kuka leikkii minun kanssani huomenna. Se on samaa stressiä, mitä aikuiset tuntevat.

Mindfulnessin kautta lapsi oppii itsesääntelyn keinoja ja oppii ymmärtämään, että omaan olotilaan pystyy itse vaikuttamaan. Lisäksi hän oppii ymmärtämään erilaisten tunteiden ja olotilojen kuuluvan ihmisyyteen ja ettei hän ole mitenkään erilainen kuin muut.

Virallisten mindfulness-harjoitusten ja meditaatiotyyppisten harjoitusten ohjaajan tulee olla itse harjoittanut mindfulnessia. Harjoitteet lähtevät aina ohjaajan omasta kokemusta ja taidoista.

Myös vanhemmat voivat tehdä mindfulness-harjoitteita lastensa kanssa. Silloin tärkeää on aikuisen oma asenne. Vanhemman tulee olla rakastava, tilaa antava, avoin eikä arvosteleva. Hänen tulee välittää lapselleen rentoutta.

Aluksi on hyvä lähteä iloisesti tutkimaan lapsen kanssa, miltä leikkisät hengitysharjoitteet tuntuvat. Kun harjoitteita tekee muun toiminnan lomassa, ei lapsen tarvitse edes tietää kyseessä olevan mindfulness-tuokio.

Jos haluat lapsen rauhoittuvan, voi tehdä yksittäisen mindfulness-hengitysharjoituksen, joka auttaa rauhoittumisen tukemisessa. Alla muutamia vinkkejä harjoituksiin.

Merja Tompurin 4 konkreettista vinkkiä mindfulness-harjoituksiin

Pehmolelun keinuttaminen vatsan päällä (päiväkotilapsille)

Laittakaa tuttu ja rakas pehmolelu lapsen vatsan päälle. Sitten lapsi keinuttaa pehmolelua puolelta toiselle ja hengittää rauhalliseen tahtiin. Keskittyminen hengitykseen auttaa rauhoittumaan.

Ympäristön äänien erottaminen (päiväkotilapsille, heti kun tuntee harjoitteen merkityksen)

Tässä harjoitteessa suunnataan huomio tietoisesti ympäristön ääniin. Hiljentykää lapsen kanssa ja kuunnelkaa, millaisia ääniä ympäristöstä kuulette.

Keho tunnetaan ”sisältä käsin” (Eskarista eteenpäin, riippuu lapsen taidosta pysähtyä harjoitteeseen.)

Tässä harjoitteessa ei ajatella kehoa, vaan tunnetaan se. Puhukaa lapsen kanssa siitä, miltä hänen mielestään jännitys tuntuu ja missä se tuntuu. Entä miltä kipu tuntuu ja miten se säteilee eri paikkoihin kehossa.

Hengitysharjoitus 7/11 (9-vuotiaasta eteenpäin)

Laske sisään hengittäen seitsemään ja ulos hengittäen yhteentoista. Tässäkin keskittyminen hengitykseen auttaa rauhoittumaan.