Muistelulla lisää merkitystä ikääntyneiden elämään

Muistatko vielä, miltä klimppisoppa maistui? Muistatko ne aamut, jolloin heräsimme kylänraitilta kantautuviin kauppa-auton kolinoihin? Entä muistatko sen päivän, kun Heljä-tädin vasikka eksyi metsään ja koko kylän lapset hätyytettiin apuun?

Niin, muistatko ja osaatko pysähtyä muistelemaan?

Maailman terveysjärjestökin sen tunnustaa: terveys ja hyvinvointi ei ole mitattavissa vain terveydentilalla, vaan henkilön kyvyllä elää päivittäistä elämäänsä ja toimia niiden roolien mukaisesti, jotka ovat hänen elämässään merkittäviä. Eletyt elämän kokemukset muokkaavat elämästämme meidän näköisemme ja tekevät meistä juuri sitä, mitä olemme.

Muistot ja menneet elämän kokemukset muuttuvat vieläkin merkittävimmiksi ikääntyessä, jolloin päivittäisen elämän toiminnot ja elämisen tahti luonnollisesti hidastuvat. Ikääntyneitä kohtaa suurempi riski masentua, jos osallistuminen itselle tärkeisiin toimintoihin ei ikääntymisen mukanaan tuomista rajoituksista johtuen enää onnistu. Ikääntyessämme alamme katsella elämäämme taaksepäin, pohtimaan elämämme aikana tehtyjä valintoja ja kokemaan muistojemme kautta uudelleen elämämme merkittävimpiä hetkiä.

Muistot luovat merkityksen eletylle elämälle

Muistoihin liittyy paljon tunteita ja tunteiden ilmaiseminen on terveyden ja hyvinvoinnin kannalta tärkeää. Kun muistelemme menneitä, herättää se meissä tunnereaktioita, jotka koemme tässä hetkessä. Ikääntyneitä kohdatessani olen huomannut, että menneiden muistelu herättää henkilössä sellaisia tunteita, joita ei arkipäivän aiheista keskustelemalla usein tavoita.

Muistoja jaetaan pilke silmäkulmassa ääneen nauraen, joskus tarinaa taas rauhoitutaan kertomaan ja menneiden muistoa hiljennytään kunnioittamaan. Muistojen jakamisen kautta tutustutaan ja osoitetaan luottamusta kuulijaa kohtaan. Jaetut muistot taas korostavat yhteisöllisyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Käsittelemättä jääneistä, ikävistä kokemuksista kertominen saattaa parhaassa tapauksessa keventää taakkaa, jota henkilö on joutunut harteillansa kantamaan menneisiin tapahtumiin liittyen ja näin muistelu voi auttaa myös hyväksymään aiempia elämän tapahtumia ja auttaa jäsentelemään elämää. Positiivisten muistojen muisteleminen tuo elämään iloa ja auttaa jaksamaan vaikeiden elämänvaiheiden aikana.

Monta tapaa muistella

Vanhojen valokuvien katseleminen on varma tapa käynnistää menneiden muistelu. On kuitenkin hyvä pitää mielessä, että muistoja voi herättää luovasti muidenkin aistikanavien kautta. Joskus esimerkiksi tutut tuoksut vievät meitä nopeastikin menneiden tapahtumien äärelle. Tiiviisti suljettaviin tuoksupurkkeihin voi kerätä vaikka koivunlehtiä, tervaa, kahvipapuja ja erilaisia mausteita, joita voidaan käyttää muistelun tukena.

Muisteluhetkiin voi liittää myös karkkeja, musiikkia, tansseja, leikkejä, vanhoja esineitä ja kankaita, joita kosketella. Työtoimintojen, kuten pyykkien viikkaamisen äärellä voidaan muistella kuumia kesäpäiviä, jolloin lakanoita kuivatetaan ulkona. Muistelu on ilmainen ja aina saatavilla oleva toiminta, jonka kautta voidaan edistää vuorovaikutusta, tukea ajattelutoimintoja ja kohentaa henkilön omanarvontunnetta missä tilanteessa tahansa.  

Kolme konkreettista toimintaideaa muisteluhetkiin

Muistolaatikko

Muistolaatikkoon kootaan itselle tärkeitä esineitä, jotka herättävät muistoja ja keskusteluja, ja joiden äärelle voidaan palata monia kertoja laatikon kokoamisen jälkeen. Itselle tärkeitä esineitä voi olla esimerkiksi vanhat kuvat, koulutodistukset, kirjeet, postikortit, lelut, keräilyesineet, vaatekappaleet ja työvälineet. Jos alkuperäisiä esineitä ei ole saatavilla, voidaan muistolaatikkoa rikastuttamaan tulostaa kuvia netistä.

Teemaillat

Teemailloissa voidaan kokoontua yhteen muistelemaan valittuun teemaan liittyviä muistoja. Näitä teemoja voi olla esimerkiksi perinneruuat, lapsuuden lelut ja leikit, nuoruus ja seurustelu, vapaa-ajan vietto ja harrastukset sekä koulunkäynti ja työt. Aihetta voidaan muistella vapaamuotoisen keskustelun, kuvien tai toiminnan, esimerkiksi leipomisen, tietokilpailujen, tanssin tai leikin kautta.

Elämäntarinat

Muisteluhetkien sisältöä ja tarinoita kannattaa dokumentoida talteen tulevia muisteloita tai jälkipolvia varten. Tarinoita voidaan tallettaa kirjoittamalla, äänittämällä, kuvaamalla videoita tarinankerronnasta tai esimerkiksi taiteen kautta. Vanhoista valokuvista voi tehdä kuvakollaasin tai maalata elämänjanan, jossa kuvataan elämän merkittävimpiä tapahtumia. Kaupoissa on myynnissä muisteluun soveltuvia, täytettäviä kirjoja elämäntarinoiden tallettamiseen (Kerro minulle -sarja, WSOY).