Mitä aikuisten neuropsykologinen kuntoutus on?

Neuropsykologinen kuntoutus on osa lääkinnällistä kuntoutusta, ja sitä antaa neuropsykologiaan erikoistunut psykologi. Kuntoutuksen tarve ja tavoitteet määrittyvät taustalla olevan kattavan neuropsykologisen tutkimuksen perusteella. Kuntoutus on aina yksilöllinen prosessi.

Neuropsykologia on psykologian erikoisala, joka tutkii ihmisen tiedonkäsittelyn (=kognitio), käyttäytymisen ja tunnesäätelyn välistä suhdetta.  Neuropsykologit ovat psykologeja, jotka ovat jatkokouluttautuneet ja erikoistuneet juuri näihin aivojen ja psyykkisen toiminnan välisiin suhteisiin.

Mikä on kuntoutuksen tavoite ja kuinka pitkiä kuntoutusprosessit ovat?

Kuntoutuksen tarve ja kesto ovat yksilöllisiä. Ne riippuvat oirekuvan vaikeusasteesta. Tavoitteen asettelua ohjaa eletyn elämän lisäksi myös kuntoutujan sen hetkinen arjen elämäntilanne ja ajankohtaiset voimavarat. Kuntoutusprosessit ovat kestoltaan vaihtelevia, kymmenestä kerrasta vuosien mittaisiin. Yksi kuntoutuskerta kestää tavallisesti 45–90 minuuttia. Intensiivisemmän kuntoutusjakson jälkeen kuntoutuksessa voidaan siirtyä harvajaksoisempaan neuropsykologiseen ohjaukselliseen tukeen ja seurantaan. Yksilökuntoutuksen lisäksi neuropsykologinen kuntoutus voi toteutua myös ryhmämuotoisesti. Ryhmämuotoisessa kuntoutuksessa vertaistuen merkitys korostuu.

Kuntoutuksen tavoitteena on toimintakyvyn parantaminen ja ylläpitäminen sekä elämänlaadun kohentaminen lieventämällä neuropsykologisten ongelmien aiheuttamaa haittaa arjessa. Kognitiivisten haasteiden lisäksi tavoitteenasettelun osana on tärkeää tunnistaa myös kunkin kuntoutujan vahvuudet. Tavoitteena voi olla muun muassa itsenäisen arjen toimintakyvyn, opiskelu- ja tai työkyvyn ylläpitäminen ja vahvistaminen. Kuntoutuksessa keskeistä on myös sairastumiseen liittyvän sopeutumisprosessin tukeminen.

Mitä neuropsykologisessa kuntoutuksessa tehdään?

Neuropsykologinen kuntoutuskokonaisuus suunnitellaan yksilöllisesti. Kokonaisprosessin aikana kuntoutujalle tarjotaan tietoa, tukea ja keinoja oman oirekuvan paremman hallinnan ja ymmärtämisen tueksi. Myös mielialatekijöiden huomioiminen on tärkeää. Kuntoutuksen työskentelykeinot ja niiden painotus valikoituvat oirekuvan ja kuntoutujan sen hetkisen elämäntilanteen mukaan.  

Työskentelyn menetelmiä voivat olla tiedon anto ja ohjaus. Neuropsykologisista oireista, vammasta tai sairaudesta annetun tiedon tavoitteena on lisääntynyt ymmärrys omasta oirekuvasta ja tätä kautta parempi oirehallinta. Oiretietoisuuden kohentuminen kohentaa parempaa oirehallintaa ja kokonaiskuntoutuksesta hyötymistä.

Tiedonkäsittelytoimintoja ja käyttäytymistä voidaan kohentaa myös harjoittamisella ja korvaavien toimintatapojen etsimisellä. Tämän työskentelyn osana voidaan käyttää myös kognitiivisia tehtäviä, jotka voivat olla esimerkiksi tietokonepohjaisia tai kynä- ja paperityöskentelyä. Harjoitteiden tavoitteena on toimintakyvyn kognitiivisten edellytysten vahvistaminen, kuten tarkkaavaisuus, muisti, havaitseminen, oppiminen ja kielelliset toiminnot. Harjoitteilla opetellaan esimerkiksi uusia muististrategioita tai ajattelun toimintamalleja.

Kuntoutuksen aikainen neuropsykoterapeuttinen työskentelyote tukee kuntoutujan tunnetason sopeutumista ja elämänhallintaa. Työskentely tunteiden ja käyttäytymisen säätelyn haasteiden parissa on kuntoutuksen tavoitteen asettelussa tärkeää, sillä niiden aiheuttama haitta arjessa on usein merkittävä. Ne voivat myös heikentää kuntoutustyöskentelyä kognitiivisten vaikeuksien parissa. Psyykkinen tuki auttaa kuntoutujaa sopeutumaan omaan muuttuneeseen toimintakykyyn ja ymmärtämään muutoksen merkitystä omassa arjessaan sekä tukee sairastumisen jälkeistä uudelleen suuntautumista. Tällöin myös kokonaiskuntoutuksesta hyötyminen vahvistuu.

Oirekuvan aiheuttamaa haittaa voidaan pyrkiä vähentämään myös apuvälineiden käytön opettelun kautta tai ympäristöä muokkaamalla.

Lisäksi työskentely läheisten ja verkostojen kanssa on tärkeää. Kuntoutujaa ohjataan myös vertaistuen ja – yhteisön tukimuotojen pariin.

Ketkä neuropsykologisesta kuntoutuksesta hyötyvät?

Kuntoutusta voidaan hyödyntää monenlaisien sairauksien ja erilaisten oirekuvien kohdalla. Esimerkiksi lapsuudessa alkaneissa kehityksellisissä oppimisvaikeuksissa tai tarkkaavuuden ongelmissa, äkillisesti alkaneissa aivoverenkiertohäiriössä, tai aivovammojen aiheuttamissa neuropsykologisissa oirekuvissa.

Neuropsykologinen kuntoutus voi kohdentua esimerkiksi seuraaviin asioihin:

  • • muistivaikeudet
  • • tarkkaavuuden ja keskittymisen haasteet
  • • toimintojen suunnittelun vaikeus
  • • näönvarainen hahmottaminen
  • • käyttäytyminen ja tunnesäätely
  • • puhe ja kieli
  • • sairastumiseen liittyvä sopeutumisprosessi

Miten kuntoutukseen haetaan?

Neuropsykologin vastaanotolle tullaan useimmiten lääkärin lähetteellä. Kuntoutus edellyttää aina neuropsykologista tutkimusta. Aloitteen kuntoutukseen tekee tyypillisesti tutkimuksen tehnyt neuropsykologi. Kuntoutuksen tyypillisimpiä maksajia ovat KELA, terveydenhuolto ja vakuutusyhtiöt. Vastaanotolle voi tulla myös ilman lähetettä itsemaksavana asiakkaana.

Lue lisää Coronarian neuropsykologipalveluista, klikkaa tästä!

Juttua varten on haastateltu Coronarian neuropsykologeja Marika Harilaa ja Laura Vaskivuota, jotka työskentelevät Oulun toimipisteessä osoitteessa Saaristonkatu 22.