Sihinää, surinaa ja hassuja sanoja – mitä on lapsen puheterapia?

Vanhempien huoli lapsen puheesta herää viimeistään silloin, kun neuvolasta annetaan lähete puheterapeutin vastaanotolle. Usein ihmetellään, miksi lapsi tulee arvioitavaksi, vaikka hän osaisi sanoa ärrän. Puheterapia on kuitenkin paljon muutakin kuin äänneharjoittelua.

Suomen Puheterapeuttiliiton määritelmän mukaan puheterapia on lääkinnällistä kuntoutusta, joka sisältää tutkimukset, kuntoutuksen suunnittelun ja sen järjestämisen, yksilö- tai ryhmäterapian, vanhempien ja lähiympäristön konsultoinnin, puhetta tukevien ja korvaavien kommunikaatiokeinojen suunnittelun ja ohjauksen sekä kommunikaation apuvälinepalvelut ja niihin liittyvän ohjauksen.

Puheterapeutti on yliopistokoulutuksen saanut henkilö, jonka perusopinnot ovat kestäneet 5–6 vuotta. Opintoihin kuuluu logopediaa, lääketiedettä, psykologiaa, fonetiikkaa, suomen ja ruotsin kielen opintoja. Puheterapeutti on siis jo valmistuessaan sangen poikkitieteellinen tyyppi! Kuitenkin legendaarinen logopedian professori Eila Alahuhta kuvasi, että ”tutkintotodistus on vasta ajokortti puheterapeutin työhön!” Tällä hän tarkoitti, että opiskelu jatkuu koko työelämän ajan. Meillä Coronariassa tuetaan tätä ajatusta. Jokainen terapeuttimme on vähintään viikon verran vuodessa ammatillisessa koulutuksessa. Lisäksi meillä jokaisella on voimassa oleva ensiapukoulutus.

Ihmisiä pöydän ympärillä koulutusta kuuntelemassa
Coronarian terapeutteja sisäisessä koulutuksessa.

 

Milloin puheterapeuttia tarvitaan?

Neuvolan ikäkausitarkastuksissa tutkitaan paitsi liikkumisen taidot, pituus ja paino, myös lapsen kielelliset taidot eli se, miten hän puhuu ja miten hän ymmärtää puhetta. Suun toimintojen poikkeavuus kuten erityisen valikoiva syöminen tai runsas syljen vuotaminen suusta leualle voivat herättää terveydenhoitajan huolen. Tällöinkin hoitopolku johtaa puheterapeutin luo.

1-vuotias opettelee sanomaan ensimmäisiä sanojaan, jotka ovat puheliikkeiltään yksinkertaistuneita. Konsonantteja sanoissa on vain yksi. Oman esikoispoikani ensimmäinen sana oli pappi eli pallo.  Hän ymmärtää lyhyitä ohjeita. Yksivuotias opettelee syömään itse. Tuttipulloa ei enää tarvita.

2-vuotias lapsi osaa yhdistellä sanoja kahden sanan lauseiksi. Puheterapeutin tutkimuksiin ohjataan lapsi, joka ei vielä puhu juuri lainkaan tai ei ymmärrä yksinkertaisia ohjeita kuten ”hae vaippa.” Lapsen sanat voivat vielä olla erilaisia kuin aikuisella. Se kuuluu asiaan!

3-vuotias lapsi, jonka puhe on hyvin epäselvää tai sanoja vähän, käväisee puheterapeutin juttusilla. Kolmevuotiaalla on kyselyikä! Kolmevuotias ymmärtää ohjeita kotiympäristössä mukavasti, mutta ikäkauteen liittyvä omaehtoisuus voi vaikuttaa niiden noudattamiseen. Syljen runsas vuotaminen hereillä olleessa voi olla huolen aihe.

4-vuotias, jonka puhe on edelleen epäselvää (e e-ee o-ii eli se menee kotiin) tai joka ei ole oppinut peruskäsitteitä (kuten värejä) tai joka ei osaa syödä tavallista kotiruokaa, tarvitsee puheterapeuttisen arvion. Normaalisti kehittyvä neljävuotias muistaa jo kaksiosaiset ohjeet kuten ”hae vauvalle vaippa ja sukat.” Neljävuotias on usein äänessä koko ajan.

5-vuotias lapsi on jo taitava! Hän osaa kertoa asioita ja muistaa hänelle kerrottuja juttuja. Jos viiskarin puheesta puuttuu useampi kuin yksi äänne, kuten K, S ja R, hän pääsee puheterapeutin ohjaukseen. Viiskari osaa jo sanoa vaikeitakin sanoja kuten helikopteri tai panda. Viimeistään viisivuotiaana kehityksellisen sujumattomuuden eli pu-puheen ta-takkuisuuden tulisi väistyä.

6-vuotias lapsi valmistautuu jo lukemaan ja kirjoittamaan ja tarvitsee siihen erityisiä perustaitoja. Jos nämä puuttuvat, niitä voi harjoitella puheterapiassa. Muutama vaikea äännekin, yleensä S tai R, voi vielä vaatia harjoittelua. Ei hätää, puheterapeutilta saa kotiharjoitteluohjeet!

Miten puheterapiaan pääsee?

Perusterveydenhuollon puheterapeutille terveyskeskukseen pääsee terveydenhoitajan tai terveyskeskuslääkärin lähetteellä. Ensimmäisillä käynneillä puheterapeutti arvioi lapsen taitoja yhdessä vanhemman kanssa.

Jos perusterveydenhuollon puheterapialla ei ole sovitussa ajassa toivottua vaikutusta, lapsi saa lähetteen erikoissairaanhoidon tutkimuksiin.

Asuinpaikkakunta ja lapsen haasteet vaikuttavat siihen, minkä erikoisalan asiakkaaksi hän ohjautuu. Usein nämä erikoisalat ovat foniatria tai lastenneurologia. Kuntoutuksesta päättävään työryhmään kuuluvat ainakin erikoislääkäri, puheterapeutti ja lapsen omahoitaja. Mukana voi tarvittaessa olla myös psykologi, toimintaterapeutti, fysioterapeutti tai ravitsemusterapeutti.

Kuntoutustyöryhmä tekee kuntoutussuunnitelman eli arvion siitä, mitä kuntoutustoimia lapsi tarvitsee seuraavan vuoden aikana ja kuka ne kustantaa. Jos lapsen ongelma arvioidaan lieväksi, hän jatkaa terveyskeskuspuheterapiassa. Jos lapsen suoriutuminen ja selviytyminen on huomattavasti vaikeutunut kielellisten taitojen puutteiden vuoksi, hänen kuntoutusvastuunsa kuuluu lain mukaan Kelalle.

Mikäli työryhmä suosittelee kuntoutusvastuun siirtymistä Kelalle, perheen tulee täyttää kuntoutushakemus. Erikoissairaanhoidossa osataan neuvoa sen täyttämisessä. Kela käsittelee hakemuksen ja ilmoittaa vastauksesta kotiin kirjallisesti.

Mikäli Kela myöntää vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen, perheellä on oikeus valita puheterapeutti itse Kelan terapeuttilistalta. Mikäli Kela hylkää hakemuksen, lapsen puheterapia jatkuu terveyskeskuksessa tai sairaanhoitopiirin maksusitoumuksella. Kielteisestä päätöksestä on mahdollista valittaa muutoksenhakulautakuntaan, joka käsittelee valituksen.

Mitä puheterapiassa tehdään?

Puheterapia on lääkinnällistä kuntoutusta, jolla on aina tieteellinen ja teoreettinen perusta. Puheterapeutti tekee lapselle yksilöllisen terapiasuunnitelman ja asettaa tavoitteet yhdessä perheen kanssa. Mikäli käytettävissä on kuntoutussuunnitelma erikoissairaanhoidosta, sekin otetaan huomioon.

Terapia toteutetaan lapsen ehdoilla. Nopeasti vilkaisten näyttää siltä, että puheterapeutti leikkii tai pelaa lapsen kanssa, mutta tarkemmin katsottuna toiminnalla on selkeä päämäärä. Harjoitus on upotettu mukavaan toimintaan, mikä ylläpitää lapsen mielenkiintoa ja lisää kuntoutuksen vaikuttavuutta. Terapeutti perustelee mielellään vanhemmalle, mikä harjoituksen tavoitteena on. Kysy!

Jokaisen puheterapiakäynnin päätteeksi kirjoitetaan harjoitusvihkoon, joka samalla toimii kuvapäiväkirjana. Perhe saattaa saada kotiin harjoituksia toteutettavaksi tai kuvamateriaalia lapsen puheen ymmärtämisen ja tuottamisen tueksi. Ohjeita voi saada jopa syömiseen tai hampaiden pesemiseen!

Puheterapiakuntoutus on aina yhteistyötä. Puheterapiakäynnit eivät yksin riitä, vaan tarvitaan lapsen perheen asiantuntemus ja sitoutuminen, jotta päästään tavoitteeseen. Tarkoitushan on, että lapsi pärjää, toimii ja kommunikoi omassa arjessaan ja pystyy osallistumaan kaikkiin samoihin asioihin kuin kaverinsakin!