”Koko ikäni olin kuullut, että en vain yritä tarpeeksi” – ADHD-diagnoosi oli Emilialle helpotus

Helpotuksen itku pääsi, kun Emilia, 31, sai ADHD-diagnoosin. Oma väylä -kuntoutuksesta löytyi keinoja, joilla kaoottisen tuntuisesta elämästä tuli selkeämpää.

”Voisit lukea tämän ADHD-aikuisen selviytymisopas 2.0 -nimisen kirjan. Jos se osuu ja uppoaa, kannattaa hakeutua tutkimuksiin.”

Näin sanoi Emilian silloisen työpaikan lääkäri, kun puheeksi tuli mahdollinen aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö ADHD.

Kirja osui ja upposi.

Kaikki, mitä kirjassa kerrottiin aikuisiän ADHD:sta, oli Emilialle tuttua.

”Eikö kaikkien muiden elämä olekaan samanlaista sekoilua? Voisiko elämä olla oikeasti helpompaa?” Emilia muistelee nyt jälkikäteen ajatuksia, joita kirja hänessä herätti.

ADHD antoi vihdoin nimen sille, minkä kanssa Emilia oli elänyt lähemmäs 30 vuotta – sille, josta oli tullut Emilian elämässä jo ihan tavallista.

”Olin koko ikäni saanut kuulla olevani laiska, joka ei vain yritä tarpeeksi.” Kyse ei koskaan ollutkaan laiskuudesta tai siitä, etteikö Emilia olisi yrittänyt. Mutta kun hän yritti, tulos oli yleensä ihan samanlainen kuin silloin, jos hän ei yrittänyt.

”ADHD selitti kaiken sen töhöilyn ja sekoilun. Joten kyllähän siinä itku pääsi, kun diagnoosi tuli.”

Aloittamisen sietämätön hankaluus

Aloittamisen vaikeus. Hankaluudet käsittää ajankulua. Arjen kaoottisuus. Impulsiivisuus. Sillä tavalla ADHD on Emilian elämässä näyttäytynyt.

”Lähestulkoon jokaisella elämänalueella on ollut jonkinlaista haastetta”, Emilia kiteyttää.

Oma väylä -kuntoutukseen Emilia löysi ADHD-diagnoosin antaneen lääkärin suosituksesta. 16–29-vuotiaille suunnattu Oma väylä kuulosti vaihtoehdolta, joka sopi Emilian elämäntilanteeseen.

”Hakemusta pistettiin sitten oikein vauhdilla sisään ennen kuin ehtisin täyttää 30 vuotta.”

Kuntoutukselle Emilia valitsi kaksi tavoitetta: aloittamisen ja rentoutumisen.

”Asioiden aloittaminen on minulle ylivoimaisen vaikeaa, jos asia ei kiinnosta juuri sillä hetkellä. Toisaalta johonkin täysin turhaan voin huomaamatta kuluttaa vaikka koko päivän.”

Kuntoutuksessa aloittamisen tueksi löytyi uudenlaisia keinoja. Yksi Emilialle sopiva keino on ryhmäpaine.

”Yhdessä opiskelijaporukan kanssa sovimme, että menemme jonnekin tiettyyn paikkaan tekemään koulutehtäviä. Vaikka ei yhtään kiinnosta, sinne on vain mentävä. Ja sitten niitä tehtäviä on vain tehtävä.”

Emilia myös huomasi, ettei deadline ole ainoa konkreettinen keino päästä alkuun.

”Kun isompia kokonaisuuksia pilkkoo pienempiin osiin, itsensä voi huijata tekemisen pariin. Flow voi syntyä, kun pääsee vauhtiin.”

Rentoutumistakin voi opetella

Tekemisen vastapainoksi Emilia tutustui erilaisiin rentoutumisen keinoihin. Ennen käytäntöä piti kuitenkin oivaltaa jotain olennaista:

”Ymmärsin, että on ihan ok olla tekemättä mitään. Rentoutuminen ei ole lusmuilua, eikä se ole väärin.”

Sittemmin Emilia on opetellut tuomaan arkeensa pieniä, palauttavia hengähdystaukoja – mikrotaukoja, kuten hän itse sanoo. Sellaisia hänellä ei koskaan aiemmin ole ollut.

”Mikrotauko voi olla niinkin yksinkertainen, että poistuu koneen ääreltä, keittää kahvia ja istahtaa sitten kahvikupillisen kanssa hetkeksi alas ennen kuin aloittaa taas.”

Vertaistukea ja käytännön työkaluja

Oma väylä -kuntoutukseen sisältyy sekä yksilö- että ryhmätapaamisia. Vertaistuki onkin ollut Emilialle arvokasta.

”Kun joku toinen samassa tilanteessa oleva ihminen kertoo, miten hän on ratkaissut tietyn haasteen, voi sieltä löytää itselleenkin sopivia tapoja toimia.”

Yksi toimiva työkalu on ollut tehtävätaulu, jossa aamutoimet oli pilkottu selkeisiin osiin.

”Ennen juoksin paikasta toiseen ja tarkistin miljoona kertaa, onko kissa nyt ruokittu ja onko se tai tuo varmasti mukana. Silti jotain aina jäi.”

Kun jokin tehtävä tuli sitten tehtyä, Emilia siirsi sen taululla to do -kohdasta tehdyille tehtäville varattuun kohtaan.

”Enää en tarvitse tehtävätaulua. Riittävien toistojen jälkeen opin tekemään aamutoimet automaattisesti tietyssä järjestyksessä.”

Jos Emilian aamut olivat ennen kaoottisia, nyt ne ovat sujuvia.

”Uskallanko sanoa, että jopa rauhallisia”, Emilia nauraa.

Oma väylä -kuntoutuksessa opitut arjen pyörittämistä helpottavat metodit ovat auttaneet Emiliaa. Se ei silti tarkoita, että hän yrittäisi pyristellä ADHD:sta eroon.

”ADHD on osa persoonaani. En osaa edes kuvitella, minkälainen ihminen olisin ilman ADHD:ta. Ja ainakin tapahtumarikasta elämäni on ollut – kiitos ADHD:n.”

On kuitenkin yksi asia, jonka Emilia toivoisi jokaisen neurotyypillisen ymmärtävän ADHD:sta:

”Se ei ole laiskuutta.”