Työssä kivun kanssa
"Fibromyalgian kanssa on vaikea löytää mitään sopivaa työtä"
Tällaista tulevaisuutta minulle maalattiin päälle kymmenen vuotta sitten, kun työkykyni oli pahasti koetuksella ja yritin etsiä toisenlaista työtä ja saada tukea tähän. Tein työtä, joka sisälsi paljon ulkoilua. Olin tehnyt erilaisia töitä ja alkanut tiedostaa, että monet kivut pahenivat silloin, kun työ vaati paljon ulkona olemista päivästä toiseen.
Tilanteeni oli tuolloin kärjistynyt niin, että jouduin työpäivän jälkeen pitämään taukoa puolen kilometrin kävelymatkalla bussipysäkiltä kotiin. Löysin itseni sairauslomakierteestä. Arkiaskareet vaikeutuivat käsien pahan kipukierteen takia. Monet arkiaskareet jäivät puolison kontolle.
Koulutukseltani olin sosionomi AMK, ja olin aloittanut ylemmän AMK:n opinnot. Halu päästä täysipainoisesti takaisin työelämään ja toisenlaiseen työhön oli kova. Työkyvystäni maalattiin kuitenkin toivoton kuva ollessani 36-vuotias - ja niiden taholta, joiden tehtävänä olisi ollut tukea eteenpäin. Ja siitä huolimatta, että opiskelin koko ajan lisää ja halusin työurallani uusia haasteita.
Tulevaisuuden synkät näkymät alkoivat vaikuttaa mielialaani. Olin vaarassa joutua terveydenhuollon myllyyn ja diagnoosikierteeseen, josta olisi ollut vaikea päästä pois. Koin, että minun oletettiin jättäytyvän passiiviseksi toimenpiteiden kohteeksi. Koin painetta vaihtaa työntekijän ja korkeakouluopiskelijan identiteettini sairaan kipu- ja masennuspotilaan identiteetiksi.
Selvisin fysioterapeuttini ansiosta. Hän oli myös ratkaisukeskeinen psykoterapeutti. Hän sai minut tiedostamaan mahdollisuuteni, kykyni ja potentiaalini. Uskalsin fysioterapeuttini ansiosta kyseenalaistaa muiden tahojen lähestymistavat. Jaksoin taistella eteenpäin, etsiä uusia mahdollisuuksia ammatillisella polullani.
Päätin, että jonakin päivänä olen sellaisessa työssä, jossa voin tukea ihmisiä työkyvyn ja työhyvinvoinnin kysymyksissä. Päätin, että yritän silloin tehdä työni paremmin kuin minun kanssani toimittiin. Nykytiedon mukaan katastrofointi pahentaa koettua kipua, joten jo tulevaisuuden maalaaminen toivottomaksi saattaa olla kohtalokasta fibromyalgian yhteydessä.
Matka nykytilanteeseen oli pitkä, enkä selvinnyt ilman uusia koettelemuksia. Kuitenkin vakuutuin siitä, että fibromyalgian tilanne ei ole mitenkään toivoton. Tänä päivänä teen Coronarialla työtä työ- ja toimintakyvyn parissa, 80%:n työajalla. Lisäksi teen työtä omalla toiminimelläni. Opiskelen ratkaisukeskeiseksi työnohjaajaksi, ja ratkaisukeskeisyyttä opiskelen kaiken kaikkiaan viidettä vuotta.
Olen tehnyt ison työn tilanteeni eteen. Mutta nykytilanne ei olisi mahdollistunut ilman omia tukijoukkojani. Nykytilanne on myös mahdollistunut siksi, että omat motivaatiotekijäni on ymmärretty ja osaamistani sekä kehittymistäni aidosti arvostetaan nykyisessä työssäni Coronarialla. Osittainen etätyön mahdollisuus on myös ollut tärkeä tekijä.
Entä fibro ja kivut? Monesti on ainakin lähes kivuttomia päiviä ja jaksoja. Mutta on myös päiviä, jolloin voisin vaihtaa pois kolottavat käteni tai vihlovan jalkani. Näissä tilanteissa olen kokenut, että parasta kivunhoitoa on riittävän mielekäs työ ja arki. Työ, joka antaa riittävästi ammatillisia haasteita, mahdollisuuksia kehittyä. Tietenkin tarvitsen myös palautumista, kuten kaikki tarvitsevat.
Olenko sairas, koska minulla on fibromyalgia? Fibro on kannustanut etsimään mielekkyyttä työstä ja muusta elämästä, kannustanut kehittymään, opiskelemaan lisää sekä vetämään rajoja. Fibromyalgia on kannustanut kohti itseni näköistä elämää. Tämä on johtanut parempaan terveyteen ja parempaan työkykyyn.
Blogitekstin kirjoittaja:
Nina Nores-Syvänen
Nina työskentelee Coronarialla työkyvyn ja mielenterveyden kuntoutuspalveluiden parissa.
Nina on koulutukseltaan sosionomi YAMK, ja on myös suorittanut maisteritutkinnon (97op) ratkaisukeskeisestä psykoterapiasta. Tällä hetkellä Nina opiskelee ratkaisukeskeiseksi työnohjaajaksi.
