Alaselkä voi kipeytyä useasta syystä – Fysioterapeutti kertoo, kuinka alaselän saa kuntoon

Alaselkäkipu on aikuisväestössä yksi yleisimmistä kipuoireista ja lähes jokainen kokee sitä jossain vaiheessa elämäänsä. Selkä voi kipeytyä hyvin moninaisista syistä. Taustalla voi olla esimerkiksi loukkaantuminen, hankalat työasennot tai heikko vartalon hallinta. Joskus selkäkipu on jatkuvaa, joskus kausittaista, toisinaan selkäkipu tuntuu vain tiettyjen liikkeiden yhteydessä.

Selkäkipu voi olla hyvin paikallista ja selkeärajaista tai toisaalta se voi säteillä hyvinkin laajasti selän ja alaraajojen alueelle. Useimmiten selkäkivun syy löytyy tuki- ja liikuntaelimistöstä, esim. selkärangasta, välilevystä, hermopinteestä, nivelistä tai lihaksista. Joskus selkäkivun syy voi löytyä myös sisäelimistä. Tärkeää onkin, että selkäkivun syy selvitetään, jotta asiakas saa kipuunsa oikeanlaista hoitoa.

Fysioterapia alkaa selkäkivun syyn selvittämisellä

Kun asiakas tulee fysioterapiaan alaselkäkivun vuoksi, aloitetaan tutkiminen aina haastattelemalla asiakas. Haastattelusta fysioterapeutti saa tärkeää tietoa selkäkivun syntymekanismista, asiakkaan taustasta sekä muista terapiaan mahdollisesti vaikuttavista tekijöistä kuten perussairauksista ja mahdollisista aiemmista hoitotoimenpiteistä. Haastattelun jälkeen terapeutilla on yleensä jo vahva ajatus siitä, mikä todennäköisimmin aiheuttaa selkäkivun. Toisaalta haastattelulla myös suljetaan pois sellaisia kivun syitä, jotka kuuluvat lääkärin hoitoon tai jotka toimivat vasta-aiheina esimerkiksi rangan manipulaatiohoidoille.

Haastattelun jälkeen fysioterapeutti tutkii asiakkaan. Ensimmäiseksi tarkistetaan asiakkaan ryhti. Etenkin kivun aiheuttamat pakkoasennot, selkeä alaraajojen pituusero tai epäsymmetrinen lihasmassan määrä huomioidaan kivun syytä selvitettäessä. Seuraavaksi tarkistetaan sekä selän että alaraajojen liikkuvuus ja mahdolliset oireita provosoivat liikesuunnat.

Tutkimisessa kiinnitetään huomiota lihaskireyksiin ja nivelten liikerajoituksiin. Eri nikamaväleistä tulevien hermojuurten tilannetta tutkitaan tarkistamalla lihasvoimia, testaamalla refleksejä sekä kartoittamalla tuntoaistin tilaa. Asiakkaan selkärankaa ja selän lihaksistoa tutkitaan myös käsin tunnustelemalla ja kevyesti joustattelemalla. Tutkimisen päätteeksi terapeutilla on selkeä näkemys siitä, mikä todennäköisimmin aiheuttaa asiakkaan selkäkivun ja millä fysioterapian keinoilla sitä on mahdollista lähteä hoitamaan.

Selkäkipujen hoito on yksilöllistä

Kivun syystä riippuen alaselkäkipuisten asiakkaiden hoitolinjat voivat poiketa toisistaan hyvinkin paljon. Akuutin alaselkäkivun hoidossa tarvitaan usein manuaalista terapiaa, jolloin terapeutti käsittelee asiakkaan selkärankaa ja ympäröiviä kudoksia. Käsittelyn tavoitteena voi olla rangan liikkuvuuden lisääntyminen, hermopinteiden vapautuminen tai lihaksiston rentoutuminen.

Käytettävät menetelmät päätetään yhdessä asiakkaan kanssa, ja niitä voivat olla esimerkiksi nikamien mobilisointi tai manipulointi, selkärangan vetohoidot, hieronta tai passiivinen venyttäminen. Kivun hoitona voidaan käyttää myös fysikaalisia hoitoja esimerkiksi kylmä- tai lämpöhoitoa, sähköä, laseria tai ultraääntä. Asiakkaalle ohjataan myös ne keinot, joilla hän voi edistää toipumistaan ja vähentää kipua kotona.

Pitkittyneestä alaselkäkivusta kärsivän asiakkaan fysioterapiassa voidaan myös käyttää manuaalista ja fysikaalista terapiaa, mutta usein on tarpeen suunnata terapiaa aktiivisen harjoittelun ja ergonomiaohjauksen suuntaan. Tällöin terapian tavoitteena on kivun väheneminen asiakkaan fyysisen kunnon, ryhdin, lihasvoiman ja vartalon hallinnan parantumisen myötä.

Harjoitteet aloitetaan keveistä, asiakkaalle kohtuullisen helpoista harjoitteista ja niissä edetään asiakkaan tilanteen mukaan nousujohteisesti. Harjoittelun vaikutusta kipuun seurataan säännöllisesti ja tarvittaessa harjoittelua muutetaan tavoitteiden saavuttamiseksi.

Tärkeää alaselkäkipujen hoidossa on se, että asiakas ei ala turhaan pelkäämään ja välttelemään liikkumista ja selän käyttöä. Mahdollisimman nopea puuttuminen kipuoireisiin ja palaaminen normaaliin arkeen ja harrastuksiin ennustaa parempaa toipumista ja vähentää kivun pitkittymisen vaaraa.