Lapsi istumassa puisellä penkillä yksin.

Lasten stressi – tavoitteena tasapaino

FysioterapiaToimintaterapia

Kuten aikuisilla, yhtä lailla myös lapsilla monet ärsykkeet ja vaatimukset saattavat ajoittain nostaa stressitasoa. Stressin syntyyn vaikuttavat monet erilaiset tekijät.

Lapset saavat ärsykkeitä sekä ulkopuolelta että sisäisesti jatkuvasti. Oppiminen koulussa tuo omat haasteensa, mikä voi vaatia toisinaan pieneltä lapselta paljon paineensietokykyä ja sosiaalisten taitojen hallintaa. Informaatiotulva ja sen mukana tuomat turvattomuuden tunteet liittyvät nykyajan lapsuuteen eri tavoin kuin aiemmin. 

Keskittymiskyvyltä vaaditaan paljon ja lapsen on opittava reagoimaan oikeisiin ärsykkeisiin ärsyketulvan keskellä. Jatkuva kiire ja hektisyys aikuisten maailmasta välittyy herkästi lapsille. Monet ärsykkeet ja vaatimukset saattavat ajoittain nostaa stressitasoa tai se voi olla jatkuvasti koholla. Stressiä voivat synnyttää niin ulkoiset kuin sisäisetkin tekijät.

Stressimerkit samat kuin aikuisilla

Aivan kuten aikuisilla stressimerkkejä voivat olla sydämen tykytys, hengenahdistus, hikoilu, öinen heräily, väsymys, kärsimättömyys, ahdistuneisuus, lamaantuminen ja räjähtely. Haasteiden edessä stressi on terve reaktio. 

Haasteen ollessa sopiva, toimintakyky ja tunne hallittavuudesta säilyvät. Hyödyllinen stressi on lyhytkestoista ja lisää henkistä sekä fyysistä toimintakykyä. Jos haaste on liian suuri, stressin määrä voi olla liiallinen.  Stressaantuminen pitkittyvänä ilmiönä häiritsee myös oppimista ja muistamista. 

Stressitekijät arjessa

Nykyaikaa leimaa vähentynyt fyysinen aktiivisuus, jolloin sopivan fyysisen rasituksen luontaisesti tuoma rentoutuminen jää kokematta. Merkittävä osa lapsista ei harrasta mitään liikuntaa, mistä on haittaa fyysistä suoristuskykyä ja terveyttä ajatellen. 

Kokemukset ja elämykset voivat jäädä osin tietotekniikan kautta tuleviksi. Tällöin näkö- ja kuuloaisti kuormittuvat, mutta asento- ja liiketunto sekä tuntokokemukset voivat jäädä vähäisiksi. Ne olisivat kuitenkin tärkeitä oppimiselle ja oman kehon tuntemukselle. 

Kosketus omaan itseen ja omaan kehoon muotoutuu liikkumisen, omasta kehosta ja ympäristöstä tulevien kokemusten myötä. Oman kehon tuntemus, kehon toiminnan ja reaktioiden tunnistaminen sekä kehon kuunteleminen opitaan sopivan rasituksen ja rentouden myötä. Liikunnallisten kokemusten ja taitojen harjaantumisen puute voivat johtaa kehon hahmottamisen vaikeuksiin, liikkumisen sujuvuuteen tai aktiivisuustason säätelyn vaikeuksiin, joita esimerkiksi koulutehtäviin keskittymisessä tekemiseen tarvitaan.

Toisaalta meillä on joukko tavoitteellisesti urheilevia lapsia, joiden liikuntamäärät voivat olla liialliset. Palautuminen voi jäädä liian lyhyeksi ja koko keho jää ylivireäksi. Liian vähäinen tai liiallinen liikunta ovat yhtä lailla keholle stressitekijöitä, kuten voivat olla myös allergiat, kipu, unettomuus, ylensyönti, äänet, valot, epäonnistumiset, häpeä, kateus, kiusaaminen, riitely, syyllisyys, kiire, huono ilmapiiri, matkustaminen ja sairaudet. 

Keho valmistautuu stressaantuneena vaaratilanteeseen 

Hermoston kannalta on yhdentekevää, onko stressin aiheuttaja kehon ulkopuolinen vai sisäinen tekijä. Keho valmistautuu stressaantuneena vaaratilanteeseen. Reaktion syntyminen on enemmän kiinni siitä, miten sitä käsittelee ja miten siihen suhtautuu, kuin sen aiheuttajasta. Itseluottamus, luottamus toisiin ja henkinen eheys suojaavat stressin vaikutuksilta.

Rentoutuminen on taito siinä missä moni toimintokin, ja sen avulla lapsi oppii hallitsemaan stressin kokemustaan ja rauhoittamaan itseään. Stressireaktio on automaattinen kehon vaste, kun taas rentoutumiseen on pyrittävä osin ihan tietoisesti. Lapsi tarvitsee koko kasvun ja kehityksen ajan aikuisen tukea taidon harjaannuttamiseen. 

Seuraavassa osassa vinkkejä arjen tasapainottamiseen ja rentoutumiseen lapsille.

Heli Huhtanen, toimintaterapeutti
Rina Mannerkivi, fysioterapeutti