Kasvissyöjät sekä runsaasti virvoitusjuomia käyttävät nuoret ovat hammaseroosion riskiryhmää
Hammaseroosion aiheuttamia vaurioita on todettu jo lähes joka viidennellä suomalaisella. Vakavia eroosiovauriot ovat 5-10%:lla. Hampaiden eroosio tarkoittaa hammaskiilteen liukenemista ja pehmenemistä, mikä johtuu suuhun tulevista hapoista. Selkeitä eroosion aiheuttamia vaurioita löytyy joka viidenneltä suomalaiselta. Hammaseroosio on lisääntynyt huomattavasti etenkin nuorilla.
Hammaseroosio on yleensä aluksi lähes oireetonta. Monesti eroosio huomataankin vasta, kun se on jo edennyt pitkälle. Eroosion seurauksena hammaspinnat kuluvat kuopille ja etuhampaiden kärjet muuttuvat läpikuultaviksi, ohenevat ja rispaantuvat. Jos hampaita on paikattu, niin paikat jäävät koholle, kun hammas kuluu paikan vierestä. Hampaan kiille muuttuu mattamaisemmaksi ja himmeämmäksi, jolloin hampaat voivat näyttää tummemmilta. Hampaiden väri muuttuu keltaisemmaksi, kun kiille kuluu hammaspinnasta ja kellertävä hammasluu paljastuu. Eroosio voi pitkälle edenneenä oireilla hammaspintojen voimakkaana vihlomisena. Ajan myötä myös hampaat, eli purenta lähtee madaltumaan, mistä voi seurata purentaelimistön toimintahäiriöitä.
Ennaltaehkäisy on tärkeää, koska eroosion kuluttamaa kiillettä ei voi saada takaisin
On erittäin tärkeää havaita eroosion aiheuttamat vauriot ajoissa ja kiinnittää huomiota eroosiota aiheuttaviin syihin, jotta pystytään pysäyttämään eroosion eteneminen. Kun hampaat ovat eroosiosta kuluneet, kiillettä ei saada enää takaisin. Siksi onkin erityisen tärkeää kiinnittää huomiota käyttämiensä ruokien ja juomien happamuuteen. Lisäksi närästys tai pahoinvointi voi aiheuttaa eroosiota, kun happoja nousee ruokatorvesta. Tämän jatkuessa olisi hyvä kääntyä lääkärin puoleen.
Happamia ruokia ovat esimerkiksi useat hedelmät ja marjat, etikkaa sisältävät tuotteet (salaatinkastikkeet) sekä happamat makeiset, joista erityisesti kirpeät karkit. Hedelmät ja marjat ovat kuitenkin terveellisiä, joten niiden käyttöä ei kannata kokonaan lopettaa vaan ennemmin kiinnittää huomiota, mitä hedelmiä/marjoja syö ja että ei syö niitä liikaa. Esimerkiksi sitrushedelmät ovat hyvin happamia sitruunahapon vuoksi. Sokeri lisää marjojen ja hedelmien hampaita kuluttavaa vaikutusta, joten sokerin ja hunajan käyttöä kannattaisi välttää hedelmien ja marjojen kanssa.
Kasvissyöjät kuuluvat hammaseroosion riskiryhmiin. Eroosiovaurioita onkin todettu lähes 80% kasvissyöjistä. Kasvissyöjien ruokavalioon kuuluu yleensä paljon hedelmiä, vihanneksia ja marjoja. Osa ruuista on happamia ja ne pehmentävät hammaspintaa. Samalla kovan ruuan pureskelu kuluttaa jo valmiiksi hapon pehmentämää pintaa ja näin ollen pahentaa eroosiovaurion muodostumista.
Paljon energia- ja virvoitusjuomia käyttävät lapset ja nuoret nousevat toisena eroosion riskiryhmänä. Happamat juomat aiheuttavat enemmän eroosiota kuin ruuat. Happamia juomia ovat smoothiet, mehut, limsat (myös light-juomat), urheilujuomat, siiderit, viinit, maustetut vichyvedet sekä makuvedet ja energiajuomat. Hiilihappo ei ole yksinään erosiivinen, joten maustamaton vichyvesi ei aiheuta hammaseroosiota. Sokeri lisää myös juomissa niiden erosiivista vaikutusta hampaisiin. Maito, piimä, tee, kahvi ja olut eivät sisällä hammasta liuottavia happoja. Puhdas vesi on hampaiden kannalta paras janojuoma. Jos haluat käyttää happamia juomia, niin tee se mielellään ruokailun yhteydessä ja maitotuotteiden kanssa.
Harjaa hampaat vasta tunnin päästä syömisestä
Hammaseroosion ehkäisyn kannalta on tärkeää kiinnittää huomiota myös harjaustottumuksiin. Hampaat saisi harjata vasta tunnin päästä syömisestä pehmeällä harjalla. Jos harjaa hampaat heti syömisen jälkeen, hammaspinta ei ehdi kovettua ruokailun jälkeen uudelleen ja harjaaminen kuluttaa sitä ja näin ollen lisää eroosiota. Lisäksi happamien tuotteiden kanssa on suositeltavaa käyttää maitotuotteita, sillä ne neutralisoivat happojen vaikutusta suussa. On myös tärkeää käydä säännöllisesti hammastarkastuksessa ja kertoa käyttämistään happamista tuotteista hammaslääkärille, sillä hammaseroosio on usein täysin oireetonta.
Kirjoittaja
Anne Ekman,
hammaslääkäri