Unettomuus

Unettomuus on kaikista yleisin unihäiriö. Unettomuus tarkoittaa vaikeutta nukahtaa tai pysyä unessa tai yleensä näitä molempia. Satunnaisesti meistä nukkuu huonosti kolmasosa, mutta säännönmukainen, pitkäaikainen unettomuus vaivaa tutkimusten mukaan jopa 10-15 % väestöstä.

Unettomuutta aiheuttaa mm. stressi, traumat ja elämänmuutokset. Tilapäinen unettomuus korjaantuu yleensä muutaman päivän tai kuukauden aikana. Jos unettomuus on jatkunut yli kaksi kuukautta, kyse on pitkäaikaisesta unettomuudesta.

Unettomuudessa on pohjimmiltaan kyse ihmisen vireystilan poikkeavuudesta. Kun vireystila normaalisti lähtee iltaa kohden laskuun, unettomuudesta kärsivälle käykin päinvastoin. Nukkumaanmenon hetkellä uneton on liian virkeä nukahtaakseen ja rauhoittuakseen palauttavaan uneen. Koska aivojen aktiviteettitaso on myös nukkumisen aikana korkea, unen laatu jää huonoksi eikä uneton koe oloaan virkeäksi aamulla herätessään. Pahimmillaan unettomalla ihmisellä on vireystila jatkuvasti koholla aiheuttaen pitkäkestoista stressiä elimistölle. Tämä luonnollisesti altistaa jossain vaiheessa elimistön uupumisille.

Unettomuus aiheuttaa univajetta, mikä puolestaan altistaa diabetekselle, sydän- ja verisuonisairauksille, sepelvaltimotaudille sekä kohonneelle verenpaineelle ja ylipainolle. Se vaikuttaa negatiivisesti myös aineenvaihduntaan ja paranemiseen. Lisäksi unettomuus heikentää stressinsietokykyä, aiheuttaa mielialaongelmia sekä lisää tapaturma-alttiutta.

Unettomuudelle on aina jokin syy

Unettomuudessa on usein kyse siitä, että potilaalla on luonnostaan taipumus ja alttius huonoon nukkumiseen. Tyypillisesti unettomuudesta kärsivät potilaat ovat iltavirkkuja tai herkkäunisia ihmisiä. Riski unettomuuteen lisääntyy iän myötä ja useammin tästä unihäiriöstä kärsivät naiset kuin miehet. Alttiutta unettomuuteen voi esiintyä jo lapsuudesta lähtien, mutta unihäiriö voi puhjeta myös myöhemmällä iällä esimerkiksi voimakkaan tai pitkään jatkuneen stressin myötä.

Toiminnallinen unettomuus

Yleisin unettomuuden muoto on toiminnallinen unettomuus. Toiminnallisessa unettomuudessa ihmisellä on sille altistavia piirteitä, kuten persoonallisuus, iltaihmisyys tai elämänhallintaongelmat. Toiminnallisen unettomuuden aktivoitumisen syinä saattavat olla muun muassa stressi, tunne-elämän kriisit, elämänmuutokset tai ympäristötekijät.

Elimellinen unihäiriö

Noin 30 - 40 %:ssa unettomuusdiagnooseissa syy on elimellisessä sairaudessa. Esimerkiksi uniapneassa ylähengitysteiden ahtaumat aiheuttavat nukkujalle unenaikaisia hengityskatkoksia ja siten toistuvaa heräilyä kesken unien.

Unettomuutta saattavat aiheuttaa myös psykiatriset oireet ja sairaudet, kuten masennus-ahdistusoireet, alkoholin ja unilääkkeiden käyttö, muiden lääkkeiden sivuvaikutukset, somaattiset sairaudet sekä kiputilat. On hyvä tietää, että unettomuuden taustalla on aina jokin syy tai sairaus, joka häiritsee yöunta ja herättää nukkujan toistuvasti.

Toisinaan unettomuudesta kärsivä ihminen voi onnistua nukkumaan paremmin kun taas toisina aikoina oireilu lisääntyy ja nukkuminen hankaloituu. Yleistä on, että unettoman nukahtaminen kestää säännönmukaisesti yli 30 minuuttia tai hän herää yöllä vähintään 2-3 kertaa. Takaisin uneen pääsy kestää niin ikään yli puoli tuntia. Useimmiten ongelmana on, että nukahtaminen ja yöllinen herääminen ovat toistuvia.

Hyvä yö tehdään päivällä

Pitkäkestoisessa unihäiriössä on kyse lääketieteellisestä ongelmasta, jolloin ongelman ratkaisu täytyy perustua syyn selvittämiseen. Unettomuuden hoidossa hoito-ohjelman määrittely perustuu laajaan unitutkimukseen. Tällöin lääkäri tietää mitä hän hoitaa ja ennen kaikkea pystyy kertomaan potilaalleen mikä tätä vaivaa. Tutkimuksen tärkein tehtävä on varmistaa, ettei syy unettomuuden takana ole jokin elimellinen sairaus.

Suurin osa unettomuusdiagnooseista on ei-elimellisiä. Tällöin pääsääntöisenä hoitomuotona suositellaan lääkkeetöntä hoitoa ja lääkehoitoa käytetään tarvittaessa vain muun hoidon tukena. Unettomuuden hoidossa tärkeää on rakentaa unettoman uni-valverytmi sellaiseksi, että vireystila lähtee luonnollisesti laskuun illan lähestyessä ja palauttavaan uneen pääsy nopeutuu.

Vireystilan hallinnassa puolestaan on oleellista ylläpitää hyvää vireystasoa siten, että energiaa riittää koko päivän ajaksi kognitiivisen ja fyysisen unipaineen kasvattamiseen. Tämä tapahtuu käytännössä huolehtimalla, että uni-valverytmi on joka päivä säännöllinen, ravitsemus on kunnossa ja liikuntaa harrastetaan päivittäin riittävästi.

Kun huonon nukkumisen kierre saadaan katkaistua ja onnistuu nukkumaan öitä hyvin, nukkumiseen kohdistuva stressi vähenee ja hyvän unen mahdollisuudet kasvavat.

Mistä apu unettomuuteen?

Säännölliset nukahtamisen ongelmat tai yölliset heräilemiset ja valvominen voivat olla merkkejä unettomuudesta. Mikäli nukkuu viikossa säännönmukaisesti huonosti useammin kuin kahtena yönä ja kokee päiväaikaista väsymystä, on valvomisen takana unihäiriö.

Unettomuudesta kärsivän ei tulisi hakea ensisijaista apua nukkumisongelmiin nukahtamis- tai unilääkkeistä, vaan hakeutua unitutkimukseen. Unitutkimus on vaivaton toimenpide, jonka hyöty on uniongelmaiselle merkittävä. Unitutkimuksen avulla huonon nukkumisen syy voidaan saada selville.

Coronaria Uniklinikalla unettomuuden ensisijainen hoitomuoto on aina lääkkeetön, ja hoito perustuu unettomuuden aiheuttajan tarkkaan tunnistamiseen. Lääkitystä voidaan tarvittaessa käyttää hoidon tukena, muttei koskaan pääasiallisena hoitomuotona.