Olemme Kelan palveluntuottaja ympäri Suomen
seniori mies jumppaa kepillä fysioterapeutin ohjeistuksella

Fysioterapia osteoporoosin ehkäisyssä ja hoidossa

Fysioterapia

Osteoporoosissa eli luukadossa luun kokonaismassa on vähentynyt sekä luun rakenne ohentunut, huokoistunut ja heikentynyt niin, että murtumariski on lisääntynyt. Luukudos ja sen mineraaliaines ovat siis normaaleja, mutta niiden määrä on vähentynyt. Osteoporoosista puhutaan usein ikääntyneiden naisten ongelmana, mutta todellisuudessa sitä voi esiintyä hyvin eri-ikäisillä henkilöillä sukupuolesta riippumatta. Suomessa osteoporoosista kärsiviä arvioidaan olevan noin 400 000 ja saman verran osteopeniasta, eli alentuneesta luuntiheydestä kärsiviä. Koska osteoporoosi ilmenee luun haurautena, sen seurauksena hyvin vähäisiäkin tapaturmia seuraa usein luunmurtuma esimerkiksi lonkan, olkapään, ranteen tai selkänikamien alueella. Suomessa tapahtuu vuosittain noin 30 000-40 000 luunmurtumaa, joissa osasyynä on haurastunut luusto. Osteoporoottisen luunmurtuman saaneella henkilöllä on todettu olevan 2-4 kertainen riski uuden murtuman saamiseen. Ennen murtumaa osteoporoosi voidaan todeta ainoastaan luuntiheysmittauksella.

Osteoporoosille altistavia tekijöitä ovat perinnöllinen alttius, naisilla vaihdevuodet, liiallinen laihuus, vähäinen kalsiumin ja D-vitamiinin saanti, tupakointi, tulehdukselliset nivelsairaudet, jotkut lääkkeet ja etenkin liian vähäinen liikunta. Luuston hyvinvoinnin kannalta monipuolinen ja riittävän kuormittava liikunta on välttämätöntä ja etenkin lapsuus- ja nuoruusiässä luustoa kuormittavan liikunnan vähäisyys saattavan johtaa luuston hentorakenteisuuteen. Myös aikuisiän liian vähäinen liikunta voi haurastuttaa luita merkittävästi.

Fysioterapiassa keskitytään osteoporoosin lääkkeettömiin ehkäisy- ja hoitomenetelmiin. Etenkin yksilöllisesti suunniteltu liikuntaharjoittelu on keskeisessä osassa fysioterapiaa. Tärkeää on luiden vahvuuden ja lihaskunnon ylläpitäminen tai parantaminen sekä tasapainon harjoittaminen. Luustoa kuormittavasta liikunnasta käytetään usein nimitystä ”luuliikunta” ja ikääntyneiden kohdalla sen tarkoituksena onkin luumassan säilyttäminen tai luukadon hidastaminen. Luuliikuntaa ovat muun muassa erilaiset tärähdyksiä ja hyppyjä sisältävät harjoitteet sekä esimerkiksi vastusharjoittelu, joka aiheuttaa luulle mekaanisen kuormituksen puristavan voiman ja väännön muodossa. Ikääntyneille suositeltavia harjoitusmuotoja osteoporoosin ehkäisyssä ja hoidossa ovat kuntosaliharjoittelu, tasapainoa monipuolisesti haastava harjoittelu sekä kestävyyskunnon säännöllinen harjoittaminen esimerkiksi sauvakävelyn tai porraskävelyn muodossa. Harjoituskertoja on suositeltavaa olla 2-3 kertaa viikossa ja kunkin harjoituskerran kesto voi olla esimerkiksi 30-45 minuuttia. Liikuntaharjoittelun lisäksi riittävä kalsiumin ja D-vitamiinin saannin varmistaminen sekä tupakoinnin lopettaminen on tärkeää.