Olemme Kelan palveluntuottaja ympäri Suomen

Hyvä tasapaino – edellytys itsenäiselle liikkumiskyvylle

Fysioterapia

Hyvä tasapaino on tärkeä tekijä itsenäiselle selviämiselle arjessa. Tasapainon heikentyminen onkin ikäihmisten yleisimmin raportoima arkielämää haittaava rajoite. Hyvä tasapaino on monen tekijän summa, sillä sen hallinta on kehon eri säätelyjärjestelmien yhteistoimintaa; tuki- ja liikuntaelimistö, keskushermosto, hermo-lihasjärjestelmä sekä eri aistikanavat kuten sisäkorvan tasapainoelin, näkö ja tuntoaisti osallistuvat tasapainon hallintaan. Elimistö tekee siis jatkuvasti pieniä tasapainottavia liikkeitä, jotta tasapaino pysyisi mahdollisimman hyvänä pienellä lihastyöllä.

Kehossa tapahtuvat vanhenemismuutokset ovat yhteydessä tasapainovaikeuksiin, mutta myös vähentynyt fyysinen aktiivisuus vaikuttaa osaltaan näiden ongelmien syntyyn. Liikkumis-aktiivisuuden väheneminen johtaa lihasvoiman heikkenemiseen, joka on keskeinen tekijä ikääntyneen toimintakyvylle ja tasapainon säilyttämiselle sekä kaatumisten ennaltaehkäisylle.

Miksi tasapaino usein heikkenee ikääntymisen myötä?

Tyypillisiä tasapainon heikkenemiselle altistavia tekijöitä ikääntyneiden keskuudessa ovat muun muassa lihasvoiman heikkeneminen ja kävelyssä tapahtuvat muutokset, sairaudet ja niiden seurauksena useiden eri lääkevalmisteiden samanaikainen käyttö, muistisairaudet, heikentynyt kognitio, mielialaongelmat sekä aikaisemmat kaatumiset ja kaatumispelko.

Erityisesti alaraajojen lihasvoiman heikkeneminen ja voimantuottonopeuden aleneminen heikentävät tasapainon ylläpitämistä äkillisissä asentoa horjuttavissa tilanteissa. Asennon hallinnan korjausstrategiat ja kyky aktivoida lihaksia ennakoivasti heikkenevät ikääntymisen myötä. Nivelten rajoittuneet liikelaajuudet ja selkärangan jäykistyminen saattavat osaltaan johtaa etukumaraan pystyasentoon, joka voi puolestaan vaikeuttaa tasapainoisen seisoma-asennon hallintaa. Lisäksi sisäkorvan tasapainoelinten rakenteiden, näön, sensoristen reseptorien toiminnan heikentyminen sekä tuki- ja liikuntaelimistön kiputilat ovat yhteydessä tasapainon haasteisiin.

Tasapainon menetystä seuraa usein kaatuminen ja pelko uudesta kaatumisesta

Tasapainon menetys ja sen jälkeen mahdollinen kaatuminen tapahtuvat, kun kehon painopiste ylittää tukipinnan, eikä lihasvoima enää riitä palauttamaan painopistettä takaisin tukipinnan päälle.

Ennen kaatumista ihmisellä on kuitenkin useita eri keinoja estää tämä tapahtuma. Esimerkiksi nuoren henkilön horjahtaessa hän suorittaa sarjan nopeita automatisoituneita tasapainottavia liikkeitä, jotka estävät kaatumisen. Ikääntyneen kohdalla näitä tasapainottavia liikkeitä ei välttämättä tapahdu, jonka seurauksena hän kaatuu.

Kaatumisen jälkeen keskeiseksi tekijäksi nousee se, miten törmäysenergia jakautuu kaatumishetkellä. Mikäli suuri törmäysenergia kohdistuu vain yhdelle raajalle tai pienelle alueelle, kuten ranneluihin, kyynärpäihin tai reisiluuhun, nousee painevaikutus usein niin suureksi, että seurauksena saattaa olla tukirakenteiden hajoamista kuten luunmurtumia.

Kaatuminen on ikääntyneiden yleisin tapaturmatyyppi ja se tapahtuu yleisimmin omassa kodissa. Kaatumisen seurauksena Suomessa kuolee joka vuosi noin 1000 ikääntynyttä henkilöä ja noin 7000 saa lonkkamurtuman. Tämän lisäksi kymmenet tuhannet kaatumistapaturmat johtavat eriasteista hoitoa vaativiin vammoihin. Kaatumiset ja niiden seurauksena aiheutuneet vammat voivat johtaa ikäihmisen elämänlaadun heikkenemiseen; etenkin toistuvilla kaatumisilla on merkittävä negatiivinen vaikutus ikääntyneiden kävelyyn, tasapainoon ja arkipäivän toiminnoista suoriutumiseen.

Kaatumista seuraa usein pelko uudesta kaatumisesta. Tapahtuneet kaatumiset ja kaatumispelko muodostavat yhdessä noidankehän, jossa molemmat vaikuttavat toisiinsa. Tapahtunut kaatuminen itsessään voi aiheuttaa ikäihmiselle kaatumispelkoa, joka osaltaan johtaa liikkumisen vähenemiseen ja toimintakyvyn heikkenemiseen, kun taas vähentynyt fyysinen aktiivisuus ja heikentynyt toimintakyky johtavat suurempaan kaatumisvaaraan.

Miten fysioterapialla voidaan vaikuttaa tasapainoon?

Kotona asuvien ikääntyneiden kaatumisia ja niistä aiheutuvia vammoja voidaan tehokkaimmin ennaltaehkäistä monipuolisella liikuntaharjoittelulla. On arvioitu, että kolmasosa vakavista lonkkamurtumista olisi mahdollista estää, mikäli ikäihmiset harrastaisivat reipasta liikuntaa 3-4 tuntia viikossa.

Tehokkainta on sellainen harjoittelu, joka sisältää sekä alaraajojen lihasvoimaharjoitteita, että tasapainoa haastavia harjoitteita. Harjoittelun tulee olla säännöllistä ja suoritettavien harjoitteiden tarpeeksi haastavia. Ammattitaitoisen fysioterapeutin ohjeistuksella harjoittelu on turvallista ja tehokasta.

Fysioterapiajakson alussa fysioterapeutti tekee alkukartoituksen, missä selvitetään asiakkaan liikkumis- ja toimintakyvyn eri osa-alueita. Alkukartoituksessa hyödynnetään asiakkaan haastattelua, havainnointia sekä fysioterapeuttisia arviointimenetelmiä.

Kartoituksen pohjalta asiakkaalle laaditaan yksilölliset, asiakaslähtöiset tavoitteet ja niiden pohjalta suunnitellaan fysioterapian sisältö. Koska tasapainon kannalta on tärkeää harjoittaa sekä alaraajojen lihasvoimaa että tasapainoa, sisällytetään harjoitteluun kumpaankin osa-alueeseen kuuluvia harjoitteita.

Fysioterapeutti laatii aina myös asiakkaalle kotiharjoitteet, joita on tärkeää noudattaa hyvien tulosten saavuttamiseksi. Liikuntaharjoittelun lisäksi fysioterapiassa voidaan keskittyä muihin ongelma-alueisiin kuten niveljäykkyyksiin, lihaskireyksiin tai kipualueisiin erilaisia fysikaalisia hoitomenetelmiä käyttäen.

Kirjoittaja: Ida Rasi, fysioterapeutti, Gerontologian opiskelija, Jyväskylän yliopisto

Kirjallisuutta:
Chu, L-W, Chiu, AY. Y & Chi, I. 2006. Impact of falls on the balance, gait, and activities of daily living functioning in community-dwelling chinese older adults. The Journals of Gerontology: Series A 61 (4), 399-404.

Contribution of musculoskeletal pain to postural balance in community-dwelling people aged 75 years and older. The Journals of Gerontology 65A (9), 990-996.

Kauranen, K. & Nurkka, N. 2010. Biomekaniikka – liikunnan ja terveydenhuollon ammattilaisille. Helsinki: Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu nro 166, 123.

Lihavainen, K., Sipilä, S., Rantanen, T., Sihvonen, S., Sulkava, R & Hartikainen, S. 2010.

Pajala, S., Sihvonen, S & Era, P. 2013. Asennon hallinta ja havaintomotorinen kyvykkyys. Teoksessa Heikkinen, E., Jyrkämä, J., Rantanen, T. (toim.) Gerontologia. 3. painos. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 168-185.

Sievänen, H., Karinkanta, S., Tokola, K., Pajala, S., Vasankari, T & Kaikkonen, R. 2014. Iäkkäiden toimintakyky, liikkuminen ja kaatumiset Suomessa 2013 – ATH tutkimuksen tuloksia. THL - Tutkimuksesta tiiviisti 7/2014. Helsinki. 1-4.

Sund, R., Juntunen, M., Luthje, P., Huusko, T., Mäkelä, M., Linna, M., Liski, A & Häkkinen, U. 2008. Työpapereita. Perfect – lonkkamurtuma. Helsinki: Stakes. 9.

Suomen fysioterapeutit. 2011. Hyvä fysioterapiakäytäntö -suositus. Kaatumisten ja kaatumisvammojen ehkäisyn fysioterapiasuositus.